Avioero on tyypillisesti emotionaalinen prosessi asianosaisille, ja aviomiehen ja vaimon voi olla vaikeaa tehdä yhteinen päätös avainkysymyksistä. Varojen jakaminen, velkojen jakaminen sekä lasten huoltajuus ja taloudellinen tuki ovat aiheita, joita käsitellään usein perheoikeudellisessa sovittelussa. Tuomari voi tehdä pariskunnan puolesta asioita, joita he eivät halua tai pysty ratkaisemaan yksin. Tästä syystä heidän on viisasta ponnistella yhdessä, neuvotella oikeudenmukaisesti ja tehdä päätös ennen lopullista avioeroa tai lasten huoltajuutta.
Perheoikeudellinen sovittelu on epävirallinen oikeudellinen kokous, jossa pari voi usein päästä oikeudenmukaiseen ja kohtuulliseen sopimukseen – lain rajoissa – asianajajien ja välittäjän avustuksella. Tarvittaessa tuomari voi tehdä kaikki päätökset pariskunnan puolesta, mukaan lukien kuka asuu perheen kodissa tai säilyttää ajoneuvon omistajuuden. Hän voi päättää, että vanhemmilla on yhteinen huoltajuus lapsesta, tai toinen maksaa lapselle elatusapua tai elatusapua toiselle.
Tuomarilla ei kuitenkaan yleensä ole läheistä tietoa osapuolista, jotka hajottavat avioliitonsa. Hän voi tietää vain, mitä sanotaan oikeudenkäynnin aikana. Jos molempien osapuolten välillä ei ole sopimusta, hänen päätöksensä ei ole aina kaikkien edun mukaista.
Hän voi esimerkiksi määrätä, että aviomies pitää perheauton ja maksaa siitä kuukausittain lainaa, mutta todellisuudessa mies ei halua autoa. Sovittelun aikana hän olisi kuitenkin voinut tarjota sen vaimolleen vastineeksi jostakin enemmän halutusta, kuten taideteoksista tai keräilyesineistä. Sen sijaan tuomari myöntää nämä asiat vaimolle, joka olisi voinut mieluummin pitää auton ja menettää muut omaisuutensa. Tämän tyyppisessä tilanteessa perheoikeudellinen sovittelu on saattanut päättyä siten, että molemmat osapuolet saavat osuuden avioliiton omaisuudesta, jonka he todella halusivat.
Lähes mikä tahansa on neuvoteltavissa perheoikeudellisessa sovittelussa, lapsilisistä maksuihin, joihin henkilö säilyttää omistusoikeuden tavaroista, jotka pariskunta on yhdessä ostanut avioliiton aikana. Sovittelija ja asianajajat tarjoavat yleensä neuvoja ja auttavat varmistamaan, että omaisuuden jakaminen on kohtuullista. Kun kaikki asiat on käsitelty, asianajajat laativat sopimuksen molempien osapuolten allekirjoitettavaksi. Toteutettu sovinto lähetetään sitten tuomarille, joka esittää esityksen ja pyynnön lopullista käsittelyä varten.
Tuomari antaa lopullisen hyväksynnän sovintoratkaisulle, joka saavutettiin perheoikeudellisessa sovittelussa. Lopullisessa kuulemistilaisuudessa hän voi kuulustella osapuolia varmistaakseen, että he ymmärtävät asiakirjoihin sisältyvät asiat ja hyväksyvät ne tietoisesti. Jos tuomari katsoo, että jokin asia on epäoikeudenmukainen, hän voi tehdä asianmukaisia muutoksia. Esimerkiksi pari voi sopia, että lapsi asuu äitinsä luona, mutta isän lapsilisät ovat pienempiä tai korkeampia kuin kyseisen alueen lakisääteiset ohjeet. Tuomari voi muuttaa tuen määrää, jos hän katsoo, että sitä ei voida hyväksyä tai jos ehdotetun poikkeaman syy ei ole tyydyttävä lainkäyttöalueen lainsäädännön mukaan.