Cap and trade, joka tunnetaan myös nimellä päästökauppa, on ympäristöstrategia, jossa hallitus rajoittaa kasvihuonekaasujen – erityisesti hiilen – kokonaismäärää, jonka yritykset voivat laillisesti päästää. Jos yritys päästää kasvihuonekaasuja ilmakehään enemmän kuin enimmäismäärä sallii, yritys voi käydä kauppaa vähemmän päästöjä tuottaneiden yritysten kanssa ja ostaa hiilidioksidipäästöjä tai -päästöjä. Nämä hyvitykset on suunniteltu antamaan yrityksille liikkumavaraa, jotta päästöjen leikkaamisen ei tarvitse häiritä kannattavuutta ja vapaan markkinajärjestelmän toimintaa. Se, onko katto ja kauppa tehokas vai ei, on laajasti kiistelty kysymys, ja todennäköisimmin se tulee olemaan, kunnes saadaan aikaan ratkaisevia, positiivisia tuloksia tai kunnes idea voidaan lopullisesti kumota. Poliitikot, taloustieteilijät, ympäristönsuojelijat ja muut asiasta kiinnostuneet henkilöt ovat kuitenkin esittäneet useita etuja ja haittoja.
Päästöhyvitykset voidaan jakaa kahdella yleisellä tavalla: huutokaupalla ja valtion myöntämillä luvilla. Huutokaupat on suunniteltu palkitsemaan ympäristötehokkuutta ja innovaatioita. Katto ja kauppa -järjestelmän avulla yritykset, jotka ovat vähentäneet päästöjään ja jäävät kattoon, voivat huutokaupata laillisen oikeuden hyödyntää käyttämättömät päästönsä – ja sitten pitää voitot. Valtion myöntämät luvat ovat pohjimmiltaan ilmaisia päästöhyvityksiä, joita valtiot voivat antaa yrityksille oman harkintansa mukaan.
Katon ja kaupan kannattajat väittävät, että se on tehokas tapa vähentää kasvihuonepäästöjä. Järjestelmän vastustajat esittivät kuitenkin vasta-argumentin, että cap and trade ei alenna kokonaispäästöjä, vaan päästötasot itse asiassa pysähtyvät. Tämä johtuu siitä, että suurimmat yritykset – jotka ovat usein myös suurimpia saastuttajia – voivat yksinkertaisesti ostaa päästöhyvityksiä ja jatkaa kasvihuonekaasupäästöjen tasoa, johon ne ovat tottuneet.
Toinen cap and trade kannattajien väite on, että järjestelmä on joustava eikä häiritse voitontekoa ja vapaan markkinajärjestelmän järjestelmää. Vastustajat väittävät, että se häiritsee sallimalla investointipankkiirien tehdä palkkioita päästöluottomarkkinoilta. Lisäksi vastustajat väittävät, että valtion myöntämät hyvitykset ovat pohjimmiltaan rahallisia monisteita, ja vaikka ne todennäköisesti auttavat lisäämään yrityksen kannattavuutta, ne eivät millään tavalla rohkaise yrityksiä vähentämään päästöjään.
Yksi ehdotettu vaihtoehto cap and trade -järjestelmälle on saada hallitukset maksamaan hiilidioksidipäästöistä veroa. Tämä pakottaisi teoriassa yritykset vähentämään päästöjä, koska saastuttamisoikeuden ostaminen ei olisi vaihtoehto. Kertyvä veroraha voitaisiin sitten käyttää kestävän energian ja muiden ympäristöhankkeiden kehittämiseen. Cap and trade -puolustajat väittävät, että hiilidioksidipäästövero ei kuitenkaan toimisi, sillä rikkaimmilla yrityksillä on siihen helposti varaa ja ne jatkaisivat saastuttamista entiseen tapaan.