IQ, joka tarkoittaa älykkyysosamäärää, on pisteet, jotka on saatu testistä, joka on suunniteltu mittaamaan kykyämme ratkaista ongelmia, syy, muistaa tiedot ja ymmärtää käsitteellisiä ideoita. Tämän testin popularisoinnin jälkeen 20 -luvun alussa monet tutkimukset ovat yrittäneet määrittää, onko älykkyysosamäärän nostaminen mahdollista. 21. vuosisadan alussa tutkimukset eivät ole lopullisesti osoittaneet, voidaanko älykkyysosamäärää nostaa. Jotkut asiantuntijat väittävät, että ihmisen älykkyysosamäärä on kiinteä. Toiset ehdottavat, että älykkyyttä on mahdollista nostaa henkisen liikunnan tai jopa ruokavalion avulla.
Monet tutkijat uskovat, että ihmisen älykkyysosamäärä on suhteellisen perinnöllinen, eikä sitä voida parantaa. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että älykkyystestit on suunniteltu mittaamaan sitä, kuinka paljon henkilö tietää, vaan pikemminkin kuinka hyvin hän ratkaisee ongelmia, soveltaa järkeä, tulkitsee käsitteitä ja muistaa tiedot. Toisin sanoen nämä testit ovat ensisijaisesti mitta siitä, miten joku ajattelee, eikä se, mitä hän tietää. Nämä tutkijat väittävät näin ollen, että tietämyksen lisääminen tai tiedon tallentaminen ei vaikuta hänen suorituskykyynsä älykkyystestissä. Tätä johtopäätöstä näyttää tukevan se, että älykkyysosamäärällä on taipumus pysyä melko vakaana koko elämän ajan.
Jotkut tutkimukset ovat kuitenkin ehdottaneet, että älykkyyttä voi olla mahdollista nostaa rikastamatta tietämystä, vaan harjoittamalla aivoja. Michiganin yliopistossa vuonna 2008 tehdyssä tutkimuksessa testattiin teoriaa, jonka mukaan lyhytaikaisen muistin parantaminen henkisten harjoitusten avulla voisi parantaa suorituskykyä niissä IQ-testikysymyksissä, jotka edellyttävät testaajilta uusia käsitteitä tai tietoja. Työskenneltyään kahden koeryhmän ja kahden kontrolliryhmän kanssa nämä tutkijat havaitsivat, että lyhytaikaisen muistin tekniikoihin koulutetut testaajat saivat hieman paremman IQ-testin kuin kontrolliryhmien testaajat. Vaikka tämä tutkimus näyttää tukevan ajatusta siitä, että yksilöt voivat nostaa IQ: ta hieman, asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että lisätutkimuksia tarvitaan ennen kuin lyhytaikaisen muistin ja älykkyyden välinen yhteys ymmärretään täysin.
Tietyt tutkimukset ovat viitanneet siihen, että luonnollinen lapsuuden ruokavalio voi nostaa älykkyyttä. Tutkijat ovat havainneet esimerkiksi, että ensimmäisten kuuden kuukauden aikana imetettävillä lapsilla on yleensä hieman korkeampi älykkyysosamäärä kuin äidinmaidonkorvikkeilla. Lisäksi tutkijat ovat havainneet, että niiden lasten älykkyysosamäärät, joiden ruokavalio koostuu pääasiassa rasvoittaisista, jalostetuista elintarvikkeista pikkulapsesta kolmeen ikävuoteen, ovat yleensä pienempiä kuin niiden, joiden ruokavalio koostui tuoreista vihanneksista, täysjyvätuotteista ja muista terveellisistä tuotteista. On kuitenkin tärkeää huomata, että lapsuuden ruokavalion ja älykkyysosamäärän välistä suhdetta ei ole määritetty syy -seuraussuhteeksi. Muut tekijät, kuten kotiympäristö ja vanhempien osallistuminen, voivat myös olla avainasemassa sekä lapsuuden ravitsemuksessa että älykkyydessä.