Oikeus armahdukseen on Yhdysvaltain presidentille (POTUS) Yhdysvaltain perustuslaissa II artiklan 2 jaksossa annettu valtuus. Tässä osassa sanotaan erityisesti, että POTUS -valtiolla on “oikeus antaa rangaistuksia ja armahduksia Yhdysvaltoja vastaan tehdyistä rikoksista” Valtioissa, paitsi syytteeseen asettamista tapauksissa. ” Pohjimmiltaan ainoa tapa, jolla perustuslaki rajoittaa presidentin armahdusta, on se, että istuva presidentti syytetään. Laina ei rajoita itsetuhoisuutta, ja korkeimman oikeuden tulkinnan mukaan presidentillä voi olla oikeus antaa armahdus itselleen paitsi tekemistään rikoksista myös sellaisista rikoksista, joista häntä ei ole vielä syytetty. Toistaiseksi kukaan presidentti ei ole itse asiassa antanut anteeksi rikosten tekemistä tai tekoja, joita myöhemmin voidaan pitää rikoksina.
Jos presidenttiä ei syytetä syytteestä, jonka on katsottu syyllistyneen rikoksiin, mutta jota ei ole syytetty tällaisista rikoksista, Yhdysvalloilla ei ole toimivaltaa tuomita presidenttiä rikoksista, jos hän käyttää armahdusoikeuttaan. Kuitenkin olosuhteissa, joissa kansainvälisiä lakeja rikotaan, presidentin armahduksella ei ole merkitystä. Ainoa mahdollinen ratkaisu presidentin tuomitsemiseksi esimerkiksi sotarikoksista olisi, että tuleva presidentti luovuttaisi entisen presidentin maahan, jossa sotarikosten uskotaan tapahtuneen. Maailman tuomioistuin tai toisen maan tuomioistuin ei antaisi suurta painoarvoa syytteelle sillä, että tietty POTUS olisi antanut anteeksi itselleen.
Aiemmin on ehdotettu, että tietty POTUS käyttäisi oikeutta armahtaa itseään. Kukaan presidentti ei ole tehnyt niin tällä hetkellä, vaikka jotkut presidentit tuomittiin rikoksista ja olisivat voineet käyttää oikeuttaan. Kun presidentti Ford astui virkaansa, hän antoi armahduksen presidentti Nixonille, ei kovin suosittu liike. Koska Nixonia ei syytetty syytteestä, vaan hän erosi, yksi hänen viimeisistä teoistaan olisi voinut olla armahdus. Samoin presidentti Clinton olisi voinut antaa anteeksi itselleen väärästä valasta, mutta päätti olla tekemättä sitä. Jos presidentti tekee tai syytetään rikoksesta toimikautensa aikana, seuraava presidentti antaa usein anteeksi, vaikka tämä ei aina ole suosittu päätös.
Tyypillisesti presidentti voisi antaa anteeksi itselleen ja useimpien tulkintojen mukaan anteeksi ennen rikoksesta syytteitä. Tämä on johtanut väitteeseen siitä, että armahdusoikeutta on lyhennettävä tai kirjoitettava uudelleen, jotta presidentti ei voi toimia tällä tavalla ja näin vältetään syytteeseenpano rikoksista hänen erotuessaan. Toiset väittävät, että olosuhteet, joissa armahdus väärinkäytettäisiin tällä tavalla, ovat niin harvinaisia, että lakia ei kannata muuttaa ja että presidentit, joille on aiemmin annettu mahdollisuus antaa anteeksi, eivät ole tehneet niin.