Yksi Pohjois -Amerikan yleisimmin käytetyistä lääkkeistä on furosemidi, diureetti, jota käytetään kongestiivisen sydämen vajaatoiminnan ja korkean verenpaineen hoitoon. Lääkitys toimii sallimalla merkittävän nesteen vapautumisen munuaisten ja virtsateiden kautta. Tämä liiallisen nesteen vapautuminen alentaa kehon verenpainetta ja veren tilavuutta ja vähentää siten sydämen tarvittavaa työtä. Onnistuneen hoidon avulla furosemidin ja laihtumisen välillä on yhteys. Potilaat kokevat tyypillisesti mitattavaa laihtumista, kun diureetti aloitetaan toissijaisesti “veden painon” tai ylimääräisen nesteen menetyksen vuoksi.
Furosemidi on voimakas lääke. Vaikka se toimii erittäin tehokkaasti vähentääkseen ylimääräistä kehon nestettä, se ei ole ilman riskejä tai sivuvaikutuksia. Lääkitys voi esimerkiksi aiheuttaa tilapäisen tai pysyvän kuulon menetyksen tai jopa kuuroutta. Se voi myös aiheuttaa vaarallisen alhaisia kaliumtasoja, koska tämä elektrolyytti erittyy ylimääräisen nesteen mukana. Nesteen menetyksen lisäksi furosemidi voi aiheuttaa laihtumista pitkittyneen pahoinvoinnin ja oksentelun vuoksi – toinen haittavaikutus, joka tulee ilmoittaa valvovalle lääkärille.
Tämä lääkitys ei ole maaginen luoti, ja furosemidin ja laihtumisen välinen suhde voi vaihdella potilaasta toiseen. Potilaan on tehtävä merkittäviä elämäntapamuutoksia, jotta tämä diureetti saisi maksimaalisen hyödyn. Furosemidi voi aiheuttaa potilaan ihon liian herkän auringonvalolle, ja säännöllinen aurinkovoidetta voi olla tarpeen käyttää. Potilaan on myös noudatettava vähän suolaa ja kaliumia sisältävää ruokavaliota, jotta vältetään elektrolyyttitasapainon aiheuttamat komplikaatiot. Jos potilas on liikalihava tai ylipainoinen, furosemidin ja laihtumisen välinen yhteys voi kuitenkin johtaa potilaan korkean verenpaineen alentamiseen merkittävästi, mikä on hoidon perimmäinen tavoite.
Silmukka-diureetit, kuten furosemidi, voivat olla vuorovaikutuksessa monien eri lisäravinteiden ja lääkkeiden kanssa, jotka on määrätty tai saatavana ilman reseptiä, ja valvovalle lääkärille on ilmoitettava kaikista potilaan parhaillaan käyttämistä lääkkeistä. Aspiriinia, litiumia, etakryynihappoa, sukkinyylikoliinia ja indometasiinia tulee käyttää varoen – jos ollenkaan – furosemidin kanssa. Edellä suositeltujen elämäntapamuutosten lisäksi potilaiden on aina pidettävä mukanaan luettelo nykyisistä lääkkeistä välttääkseen vuorovaikutuksen hätätilanteessa. Potilaan tulee käyttää päivittäin kotiverenpainemansettia ja -konetta sekä tarkkaa painoasteikkoa verenpaineen lukemien ja painonvaihteluiden seuraamiseksi. Nämä tiedot on otettava jokaisen lääkärin vastaanotolle, jotta varmistetaan, että valvova lääkäri tekee tarvittavat muutokset annoksiin tai lääkkeisiin.