Oikea termi, jota käytetään, kun viitataan johonkin juutalaisten syntyperästä tai juutalaisen uskonnon jäseneen, on ”juutalainen”, vaikka ”juutalainen” on teknisesti oikein. “Juutalainen” on kuitenkin täynnä negatiivisia merkityksiä, jotka ovat johtaneet useimpien ihmisten johtopäätökseen, että sitä ei pitäisi käyttää kohteliaassa keskustelussa, koska pelätään, että sitä pidetään loukkauksena. Monikkomuoto “juutalaiset” ja “juutalaisuus” viittaavat yhdessä juutalaisiin ihmisiin ympäri maailmaa on sopiva käytettäväksi useimmilla alueilla, vaikka yksittäiset ihmiset voivat ilmaista henkilökohtaisia mieltymyksiään, joita on kunnioitettava.
Valitettavasti antisemitistiset asenteet juutalaisia kohtaan ovat säilyneet maailmanlaajuisesti vuosisatojen ajan. Tämän seurauksena nämä asenteet ovat muuttaneet tapaa, jolla ihmiset näkevät sanan “juutalainen”. Teknisesti se on kuitenkin vain oikea substantiivi, jota käytetään kuvaamaan tätä syntyperää tai uskoa omaavaa henkilöä ilman hankalaa ympärileikkausta.
Ongelmana on, että ”juutalaista” käytetään usein pejoratiivina. Antisemitistinen retoriikka viittaa “likaisiin juutalaisiin” ja käyttää “juutalaista” ikään kuin loukkauksena eikä adjektiivina, ja sen vuoksi kuulostaa järkyttävältä kuulla joku, jota kutsutaan “juutalaiseksi” eikä “juutalaiseksi”. Lisäksi tätä sanaa on käytetty historiallisesti myös kuvailemaan huijausta jostakin, kuten “Sain juutalaisen siitä sopimuksesta”, viitaten laajalti vallitsevaan stereotypiaan, jonka mukaan juutalaiset ovat ahneita huijareita.
Useimmissa tapauksissa rotua tai kansallista alkuperää kuvaavia sanoja voidaan käyttää sekä substantiivina että adjektiivina. Voitaisiin esimerkiksi sanoa “hän on turkkilainen” tai “juon turkkilaista kahvia”, ja molemmat sopisivat. “Juutalainen” ja “juutalainen” ovat harvinainen poikkeus tähän sääntöön. “Juutalaista” ei pitäisi koskaan käyttää adjektiivina, ja sen hyväksyttävyys substantiivina on kiistanalainen. Näiden sanojen asianmukainen käyttö ei ole vain poliittisesti korrektia: se on tunnustus siitä, että siihen liittyy monimutkaisia kielellisiä alavirtauksia.
“Juutalaisen” adjektiivinen käyttö, kuten “hän on juutalainen asianajaja”, kuulostaa korvalle tavalla, jota “hän on juutalainen asianajaja”, ei sanan “juutalainen” kulttuuristen käsitysten ansiosta. “Juutalaisen” käytön historia epiteettinä pikemminkin kuin yksinkertaisena substantiivina tai adjektiivina on tehnyt siitä ladatun termin. Vaikka jonkun kuvaaminen “juutalaiseksi” voi olla tarkkaa kirjaimellisessa mielessä, koska joku juutalaisesta uskosta tai sukulaisuudesta on todellakin juutalainen, sitä yleensä paheksutaan ja sitä tulisi välttää, jos mahdollista.