Reilu hinta on taloudellinen termi, jota käytetään yleisesti kahdessa eri yhteydessä. Yksi niistä on synonyymi käypään arvoon, teoreettisesti puolueeton omaisuuserän arvostus, joka voi poiketa sen nykyisestä markkinahinnasta. Toinen oikeudenmukaisen hinnan merkitys on se, jolla futuurisopimuksen kysyntä ja tarjonta ovat samat.
Omaisuuserän käypä hinta tai käypä arvo on taloudellinen käsite. Sen tarkoituksena on antaa omaisuuserälle objektiivinen arvio sen sijaan, että se menisi vain nykyisen markkinahinnan mukaan. Markkinahinta määräytyy yksinomaan kysynnän ja tarjonnan perusteella, mutta käypä hinta ottaa huomioon omaisuuserän yksittäisten osien kustannukset. Jos kyseessä on yritys, tämä voi sisältää maa -alueet, koneet, varastot ja henkilöstön.
Käypä hinta voi myös ottaa huomioon minkä tahansa hyödykkeen tuottaman arvon, olipa se sitten tuotantoa fyysisestä omaisuudesta tai taloudellista tuottoa. Käyvän arvon arvioinnissa voi olla myös subjektiivisempia tekijöitä, kuten kuinka hyödyllinen omaisuuserä on tietyille mahdollisille ostajille. Esimerkiksi kalakauppias sijoittaisi korkeamman arvon kauppaan, josta pääsee helposti satamaan, kuin leipuri sijoittaisi samaan myymälään.
Yleisin käypä arvo on kirjanpito. Yhdessä kirjanpitomuodossa, joka tunnetaan nimellä historialliset kustannukset, yritysten on lueteltava omaisuusarvonsa sen perusteella, mitä ne todellisuudessa ovat maksaneet. Toisessa muodossa, markkinahintaan, niiden on lueteltava arvo sen perusteella, mitä ne ovat arvokkaita. Vaikka tämä tehdään usein katsomalla nykyisiä markkinahintoja, se voidaan tehdä myös laskemalla käypä arvo. Useimmissa maissa on tiukat säännöt tämän käyvän arvon laskemisesta.
Oikeaa hintaa voidaan käyttää myös futuurisopimuksiin. Nämä ovat varoja, joihin liittyy oikeus ostaa hyödykettä kiinteään hintaan tulevaisuudessa. Käypä hinta määritellään hintaan, jolla tietyn tyyppisten futuurisopimusten kysyntä tyydytetään täsmälleen myytävissä olevilla hinnoilla. Teoriassa tämä on vallitseva markkinahinta milloin tahansa, mutta markkinoiden epätäydellisyys tarkoittaa, että näin ei aina ole.
Tämäntyyppisen käyvän hinnan tarkka mittausmenetelmä vaihtelee kyseessä olevan hyödykkeen mukaan. Pääsääntöisesti kaikissa menetelmissä otetaan huomioon nykyinen markkinakorko ja koron menetys, joka aiheutuu rahan sitomisesta hyödykkeeseen. Osakeperusteisen sopimuksen tapauksessa käypä hinta ottaa huomioon myös osingot, jotka osakkeenomistaja voi saada tämän hetken ja erääntyvän futuurisopimuksen välisenä aikana.