Kuvan alkuperän tarkistus: käänteishaku ja metatiedot askelittain

Ryhmäkeskusteluun putoaa kuva, joka näyttää dramaattiselta ja jonka mukana on väite tapahtumasta. Ensimmäinen reaktio on yleensä katsoa kuvaa tarkemmin: ovatko sormet oikein, onko teksti kyltissä sekavaa, valuuko varjo väärään suuntaan. Nämä vihjeet on käyty läpi artikkelissa tekoälyllä tehdyn kuvan tunnistaminen, ja ne ovat sitä heikompia mitä parempia kuvageneraattorit ovat.

Tämä artikkeli käsittelee toista lähestymistapaa, joka ei vanhene samalla tavalla. Sen sijaan että arvioisit kuvaa, jäljität sen. Alla on menetelmä neljässä vaiheessa, ja jokaisen vaiheen kohdalla kerrotaan myös mitä tulos ei todista.

Aitous on alkuperäkysymys, ei silmäkysymys

Kuvan pikselit eivät kanna mukanaan tietoa siitä, mistä ne tulivat. Siksi kuvan sisältä etsittävä todiste on aina epäsuora: jälki pakkauksesta, epäloogisuus yksityiskohdassa, outo toisto tekstuurissa. Nämä jäljet katoavat, kun malli paranee tai kun kuva pakataan uudelleen jakamisen yhteydessä.

Alkuperäketju sen sijaan on olemassa kuvan ulkopuolella. Jos kuva on aito uutiskuva, joku on julkaissut sen jossain ensin. Jos se on vuosia vanha, kopioita on levinnyt matkan varrella. Jos se on generoitu tätä yhtä julkaisua varten, ketjua ei ole, ja senkin puuttuminen on tieto.

Tästä seuraa työjärjestys. Katso ensin, missä kuva on ollut, ja vasta sen jälkeen sitä, miltä se näyttää. Jos kuva löytyy vuosien takaa, mitään pikselianalyysia ei tarvita, ja jos sitä ei löydy mistään, tiedät ainakin sen, ettei väitteen tueksi ole toista lähdettä.

Tärkeä taustaseikka: valtaosa verkossa liikkuvista harhaanjohtavista kuvista ei ole tekoälyn tekemiä. Ne ovat aitoja kuvia väärässä yhteydessä. Se on tekijälle halvempaa ja lukijalle vaikeampaa huomata, koska kuvasta ei löydy mitään vikaa. Tekoälyn tekemät syväväärennökset ovat osa ilmiötä, eivät koko ilmiö.

Vaihe 1: käänteishaku ja rajaus osakuvaan

Käänteishaku etsii saman tai samankaltaisen kuvan muualta verkosta. Se on halvin tarkistus ja usein ainoa, jota tarvitaan.

1. Hanki paras saatavilla oleva versio kuvasta. Tallenna alkuperäinen tiedosto, jos voit. Ruutukaappaus ruutukaappauksesta hävittää yksityiskohtia ja heikentää osumia.
2. Tee haku vähintään kahdella eri palvelulla. Hakupalvelut indeksoivat eri sivustoja ja painottavat eri asioita, joten toinen löytää säännöllisesti sen, mitä toinen ei löydä.
3. Rajaa haku kuvan osaan. Jos koko kuva ei tuota osumia, valitse siitä yksi erottuva alue: rakennus, kyltti, logo, vaate tai kasvot. Rajaus toimii, koska kuvaa on usein muokattu levityksen aikana rajaamalla, sävyttämällä tai lisäämällä tekstiä, ja pieni muuttumaton alue vastaa yhä alkuperäistä.
4. Kokeile peilikuvaa. Vaakasuunnassa käännetty kuva on tavallinen tapa kiertää yksinkertaisia tunnistusmenetelmiä.
5. Kirjaa osumien päivämäärät ylös. Vanhin osuma on tässä vaiheessa tärkein, ei suurin tai näkyvin.

Videosta tehdään sama tarkistus poimimalla siitä yksittäinen ruutu. Pysäytä video kohtaan, jossa näkyy tunnistettava yksityiskohta, ota siitä kuva ja hae sillä. Menetelmä toimii, koska väärässä yhteydessä levitetty video on yleensä leikattu vanhemmasta aineistosta, jonka avainruudut löytyvät verkosta.

Kun avaat osuman, katso mille sivustolle päädyit. Osoiterivin lukeminen kannattaa opetella, koska väärennetyllä sivustolla voi olla oikean näköinen ulkoasu mutta väärä verkkotunnus. Osoitteen osat on selitetty artikkelissa URL-osoitteen osat.

Mitä käänteishaun tulos kertoo ja mitä ei

Taulukon oikea sarake on se, joka useimmiten unohtuu. Käänteishaku sulkee pois vaihtoehtoja, mutta se ei yksin todista kuvan alkuperää.

Vaihe 2: lue metatiedot ja odota, että ne puuttuvat

Kamera kirjoittaa tiedostoon joukon teknisiä kenttiä: kuvausajan, kameran mallin, valotusarvot ja usein sijainnin. Kuvankäsittely ja toimitusjärjestelmät lisäävät omansa. Nämä ovat kuvan metatietoja, ja niiden lukeminen onnistuu käyttöjärjestelmän tiedosto-ominaisuuksista tai kuvankatseluohjelman tietonäkymästä.

Kannattaa katsoa myös ne kentät, jotka eivät ole peräisin kamerasta. Toimitukset ja kuvatoimistot kirjoittavat kuviin tekijän nimen, kuvatekstin ja käyttöoikeustiedot. Jos tällainen kenttä on jäljellä, se on usein nopein reitti alkuperäiseen julkaisijaan, koska nimellä voi hakea suoraan.

Käytännössä metatiedot ovat kuitenkin useimmiten poissa. Sosiaalisen median palvelut ja viestisovellukset pakkaavat kuvan uudelleen ja riisuvat kentät sekä tallennustilan että yksityisyyden vuoksi. Ruutukaappaus tuottaa kokonaan uuden tiedoston, jonka metatiedot kuvaavat vain kaappaushetkeä. Mitä kentissä yleensä on ja miksi ne kannattaa poistaa omista kuvista, on käsitelty artikkelissa kuvien jakaminen ja metatiedot.

Tästä seuraa kaksi sääntöä. Metatietojen puuttuminen ei ole todiste väärennöksestä, koska normaali jakaminen poistaa ne. Metatietojen olemassaolo ei ole todiste aitoudesta, koska kentät ovat vapaasti muokattavissa: kuvausaika ja kameran malli voidaan kirjoittaa tiedostoon käsin.

Poikkeus tähän on kryptografisesti allekirjoitettu alkuperätieto. C2PA-standardin mukainen merkintä kertoo, millä laitteella tai ohjelmalla kuva on tehty ja mitä sille on sen jälkeen tehty, ja allekirjoitus paljastaa jälkikäteen tehdyt muutokset. Sekin katoaa ruutukaappauksessa ja uudelleenpakkauksessa, joten sen puuttuminen kertoo vain, että kuva on kulkenut tavallista reittiä. Tarkemmin merkintätavat on käyty läpi artikkelissa vesileimat ja C2PA. EU:n tekoälyasetus edellyttää keinotekoisesti tuotetulta sisällöltä koneluettavaa merkintää, mutta velvoite koskee palveluntarjoajaa eikä poista sitä, että merkintä voi kadota matkalla. Velvoitteen sisältö on selitetty artikkelissa tekoälysisällön merkintä.

Vaihe 3: etsi ensimmäinen julkaisu ja sen päivämäärä

Kun tiedät, missä kuva on ollut, seuraava kysymys on missä se oli ensin.

1. Järjestä osumat aikajärjestykseen. Käytä hakupalvelun aikarajausta ja rajaa haku vanhempaan ajanjaksoon. Jos kuva löytyy edelleen, väite sen tuoreudesta kaatuu tähän.
2. Avaa julkaisijan oma sivu, älä uudelleenjakoa. Uudelleenjaon päivämäärä kertoo vain siitä, milloin joku jakoi kuvan eteenpäin.
3. Tarkista päivämäärä kahdesta paikasta. Sivun oma julkaisumerkintä voi olla muokattu tai automaattisesti päivittyvä. Verkkoarkistopalvelusta näkee, miltä sivu näytti aiemmin ja oliko kuva siinä silloin.
4. Huomioi aikavyöhykkeet ja päivitysmerkinnät. "Päivitetty" ei ole sama kuin "julkaistu", ja tunnin ero riittää kääntämään päätelmän siitä, kumpi julkaisu oli ensin.
5. Jos alkupää on yksittäinen tili, tarkista tili. Milloin se on luotu, mitä se on julkaissut aiemmin ja julkaiseeko se muutakin kuin tämän yhden asian. Uusi tili, joka julkaisee ensimmäisenä dramaattisen kuvan, on hälytysmerkki riippumatta kuvan laadusta.

Muista rajoitus: ensimmäinen löytämäsi julkaisu ei ole sama asia kuin ensimmäinen olemassa oleva julkaisu. Kuva on voinut kiertää suljetuissa ryhmissä ennen kuin se päätyi indeksoituun verkkoon.

Vaihe 4: tarkista konteksti eli kuvan ympärille kirjoitettu väite

Tässä vaiheessa vertaat kuvaa siihen, mitä siitä väitetään. Vertailukohtia on enemmän kuin useimmat huomaavat.

• Vuodenaika ja kasvillisuus. Lehdet, lumi ja vaatetus kertovat vuodenajan, joka joko sopii väitteeseen tai ei.
• Valo ja varjot. Varjojen pituus ja suunta kertovat karkeasti vuorokaudenajan.
• Kyltit, kieli ja liikennemerkit. Ne paikantavat kuvan maahan tai kaupunkiin nopeammin kuin mikään muu yksityiskohta.
• Rakennukset ja maisema. Rakennustyömaa, silta tai purettu rakennus antaa aikahaarukan.
• Sää. Kuvan sää voidaan verrata siihen, millainen sää paikassa väitettynä ajankohtana oli.

Suomalaisessa arjessa tavallisin tapaus on myrsky- tai onnettomuuskuva, joka leviää paikallisryhmässä väitteellä läheisestä paikasta. Tarkistus onnistuu usein yhdellä yksityiskohdalla: liikennemerkin muoto, sähkötolppien tyyppi tai talon julkisivumateriaali kertoo, ettei kuva ole Suomesta. Tällaista päättelyä ei tarvitse tehdä varmuudella, sillä yksikin selvästi väitteen kanssa ristiriidassa oleva yksityiskohta riittää siirtämään todistustaakan takaisin jakajalle.

Toinen kontekstitarkistus on riippumattomuus. Aito iso tapahtuma tuottaa yleensä useita kuvia eri kuvakulmista ja eri kuvaajilta lyhyessä ajassa. Yksi ainoa kuva, joka leviää valtavasti ilman toista lähdettä, on syytä pitää vahvistamattomana. Sama logiikka pätee kuvan mukana kulkevaan viestiin: jos se pyytää sinua toimimaan heti, kyseessä voi olla huijaus, ja niiden tunnusmerkit on koottu artikkeliin huijausviestit Suomessa.

Milloin tarkistus ei onnistu ja mitä silloin sanotaan

Osa kuvista jää selvittämättä. Käänteishaku ei tunne kuvaa, metatiedot puuttuvat, alkupää on suljettu ryhmä eikä kontekstissa ole mitään verrattavaa. Tämä on tavallinen lopputulos, eikä se ole epäonnistuminen.

Väärä johtopäätös on tässä kohtaa kahdensuuntainen. Kuvan julistaminen tekoälyn tekemäksi ilman näyttöä on oma vahinkonsa: aitoja kuvia leimataan väärennöksiksi, ja aidon kuvan kuvaaja joutuu puolustautumaan. Yhtä väärin on tulkita todisteen puute vahvistukseksi.

Muotoile lopputulos sen mukaan, mitä oikeasti teit:

• "En löytänyt kuvalle lähdettä. En jaa sitä eteenpäin."
• "Sama kuva löytyy useiden vuosien takaa, joten se ei liity tähän tapahtumaan."
• "Kuvan alkuperää ei voi vahvistaa, mutta sen jakanut tili on luotu tällä viikolla."

Nämä lauseet ovat tarkkoja ja ne kestävät sen, että joku kysyy perusteita. Ne ovat myös epäsymmetrisiä oikeaan suuntaan: jakamatta jättäminen maksaa sinulle vähän, väärän kuvan levittäminen maksaa muille paljon.

Tarkistuslista, joka mahtuu muutamaan minuuttiin

Kiireessä käytetään lyhyempää versiota. Tämä riittää useimpiin arjen tilanteisiin.

1. Tee käänteishaku kahdella palvelulla, ja jos ei osumia, rajaa kuvan yhteen osaan.
2. Katso vanhin osuma ja sen päivämäärä. Vertaa sitä väitteeseen.
3. Avaa metatiedot, mutta älä odota niiltä paljon. Katso, löytyykö allekirjoitettua alkuperätietoa.
4. Vertaa kuvan vuodenaikaa, kieltä ja maisemaa siihen, mitä kuvasta väitetään.
5. Kysy, löytyykö tapahtumasta toinen riippumaton kuva tai lähde.
6. Jos alkuperä jää auki, jätä jakamatta ja sano se ääneen.

Menetelmän arvo ei ole siinä, että se antaisi aina vastauksen. Se on siinä, että se siirtää päätöksen pois siitä, miltä kuva näyttää, ja sinne missä todisteet oikeasti ovat.

Kuinka pitkälle tarkistus kannattaa viedä

Kaikkea ei tarvitse tarkistaa yhtä huolellisesti. Vaivan määrä kannattaa suhteuttaa siihen, mitä kuvan perusteella tapahtuu.

Jos et aio jakaa kuvaa etkä tee sen perusteella mitään, riittää että pidät sen vahvistamattomana. Jos aiot jakaa sen eteenpäin, tee vähintään käänteishaku, koska jaettuasi olet itse yksi lähde ketjussa. Jos kuva liittyy rahaan, ihmisen maineeseen, työhön tai viranomaisasiaan, tee koko neljän vaiheen kierros ja kirjaa ylös mitä löysit.

Sama suhteellisuus koskee sitä, kenelle kerrot havainnostasi. Kuvan jakaneelle ihmiselle kannattaa sanoa asia yksityisesti ja neutraalisti, koska useimmiten hän on itse joutunut harhaan johdetuksi eikä ole väärennöksen tekijä. Julkinen oikaisu on paikallaan silloin, kun kuva on jo levinnyt laajalle ja väite on tarkistettavissa.