Mainosten ja seurannan esto: mitä estäjä tekee ja mitä se rikkoo

Mainosten estosta puhutaan yhtenä asiana, vaikka kyse on vähintään neljästä eri tekniikasta, jotka toimivat eri kohdassa ketjua. Sekaannus näkyy siinä, että ihminen asentaa laajennuksen, vaihtaa nimipalvelimen ja kytkee selaimen tiukan seurannaneston päälle, minkä jälkeen jokin sivusto lakkaa toimimasta eikä kukaan tiedä mikä sen rikkoi.

Tässä artikkelissa katsotaan mekanismi kerrallaan, mitä kukin tekniikka tekee, missä se on sokea ja mitä se rikkoo. Selaimen omat yksityisyysvalinnat kokonaisuutena käsitellään erikseen artikkelissa selaimen yksityisyysasetukset, ja työkalujen keskinäinen vertailu on artikkelissa mikä työkalu estää mitäkin. Tässä keskitytään siihen, miten esto teknisesti tapahtuu.

Mitä sivu oikeasti lataa, kun avaat sen

Verkkosivu ei ole yksi tiedosto. Kun avaat sen, selain hakee ensin sivun rungon ja alkaa sitten sen ohjeiden mukaan hakea kymmeniä tai satoja lisäosia: kuvia, tyylitiedostoja, kirjasimia, videoita, mainospaikkoja ja skriptejä. Iso osa näistä pyynnöistä menee jonnekin muualle kuin sille sivustolle, jonka osoite on osoiterivillä.

Juuri nämä muualle menevät pyynnöt ovat sekä mainonnan että seurannan kantava rakenne. Kun sama analytiikkapalvelu on läsnä tuhansilla sivustoilla, se näkee saman selaimen sivustolta toiselle. Tunnistaminen voi tapahtua evästeellä tai ilman sitä, esimerkiksi laitteen ominaisuuksien yhdistelmän avulla. Seurannan eri muodot on käyty läpi artikkelissa verkkoseuranta ilman evästeitä.

Estäminen perustuu tähän rakenteeseen. Jos pyyntö ei lähde, mitään ei ladata, mitään ei suoriteta eikä mitään evästettä aseteta. Siksi pyynnön esto on tehokkaampi kuin evästeiden siivoaminen jälkikäteen.

Suodatinlista ja pyynnön esto

Mainosestäjän ydin on suodatinlista. Se on tekstitiedosto, jossa on kymmeniä tuhansia sääntöjä. Sääntö kuvaa osoitteen hahmon ja usein myös ehdon, esimerkiksi että sääntö pätee vain skripteihin tai vain kolmannen osapuolen pyyntöihin.

Laajennus rekisteröityy selaimen rajapintaan, joka näyttää sille jokaisen lähtevän pyynnön ennen lähettämistä. Se vertaa osoitetta sääntöihin ja palauttaa selaimelle tiedon, saako pyyntö lähteä. Ketju menee näin:

1. Sivun runko latautuu ja selain löytää siitä viittauksen ulkopuoliseen tiedostoon.
2. Selain muodostaa pyynnön ja tarjoaa sen estäjän arvioitavaksi.
3. Estäjä vertaa osoitetta suodatinlistaan ja mahdollisiin poikkeussääntöihin.
4. Osuma tarkoittaa, että pyyntö keskeytetään. Sivu saa saman vastauksen kuin jos tiedostoa ei olisi olemassa.
5. Sivun latauduttua estäjä ajaa vielä kosmeettiset säännöt, jotka piilottavat tyhjäksi jääneet mainospaikat.

Viimeinen vaihe on syytä erottaa muista. Kosmeettinen sääntö ei estä mitään, se vain piilottaa elementin näkyvistä. Sitä tarvitaan siihen, ettei sivulle jää ammottavia aukkoja, mutta yksinään se ei suojaa yhtään mitään: piilotettu mainos on jo ladattu ja sen seurantakoodi on jo ajettu.

Selaimen oma seurannanesto ei ole sama asia

Selaimissa on sisäänrakennettu seurannanesto. Se toimii samalla perusperiaatteella mutta suppeammalla listalla ja varovaisemmilla säännöillä, koska selainvalmistaja ei halua rikkoa sivustoja. Käytännössä ero on kolmessa asiassa.

Ensinnäkin selaimen lista sisältää tyypillisesti tunnetut seurantapalvelut mutta ei mainospaikkoja sinänsä. Toiseksi selain käyttää usein evästeiden eristämistä eston sijaan: kolmannen osapuolen eväste saa olla olemassa, mutta se lokeroidaan sivustokohtaisesti, jolloin sama tunniste ei seuraa sivustolta toiselle. Kolmanneksi selain voi lieventää estoa automaattisesti, jos sivusto muuten hajoaisi.

Näiden yhdistelmä tarkoittaa, että selaimen oma esto vähentää seurantaa mutta ei poista mainoksia. Kummankin käyttäminen yhtä aikaa on täysin järkevää, koska ne täydentävät toisiaan.

Selaimet eroavat tässä toisistaan enemmän kuin useimmat arvaavat, ja linjat ovat muuttuneet useaan kertaan. Osa selaimista estää kolmannen osapuolen evästeet oletuksena, osa eristää ne, ja osa on siirtynyt kannasta toiseen. Käytännön ohje on tarkistaa oman selaimen nykyinen asetus itse sen sijaan, että luottaisi muutaman vuoden takaiseen vertailuun. Tiukin taso kannattaa kokeilla ensin, ja jos jokin kirjautuminen tai upotettu kartta lakkaa toimimasta, palata vakiotasolle. Tiukka taso ei ole automaattisesti parempi, jos se johtaa siihen, että joudut tekemään poikkeuksia kymmenelle sivustolle.

Laajennusrajapinnan rajat ratkaisevat, mitä estäjä voi tehdä

Estäjä on riippuvainen siitä, mitä selaimen laajennusrajapinta sille sallii. Vanhempi malli antoi laajennuksen tutkia jokaista pyyntöä omalla koodillaan ja päättää siitä vapaasti. Uudempi malli, joka on käytössä Chrome-pohjaisissa selaimissa, siirtää päätöksen selaimelle: laajennus toimittaa sääntöjoukon etukäteen, ja selain soveltaa sitä itse.

Muutos on perusteltu suorituskyvyllä ja sillä, ettei laajennuksen tarvitse nähdä liikennettä voidakseen estää sitä. Hinta on joustavuus. Etukäteen annettujen sääntöjen määrä on rajattu, sääntöjen päivittäminen listan mukana on kankeampaa ja monimutkaiset ehdolliset säännöt ovat vaikeampia toteuttaa. Firefox on säilyttänyt vanhemman rajapinnan rinnalla.

Käyttäjälle tästä seuraa kaksi asiaa. Sama laajennuksen nimi voi toimia eri selaimissa eri tavalla, ja vertailut vanhenevat nopeasti. Älä siis oleta, että toisessa selaimessa toimiva kokoonpano käyttäytyy samoin toisessa.

DNS-esto ja sen sokeat pisteet

DNS-tason esto toimii aivan eri kohdassa. Ennen kuin selain voi hakea mitään, sen pitää selvittää verkkotunnusta vastaava osoite. Estävä nimipalvelin vastaa mainos- ja seurantatunnuksiin tyhjällä vastauksella, jolloin yhteyttä ei synny lainkaan. Nimipalvelun toiminta on selitetty artikkelissa DNS selitettynä.

Menetelmällä on aitoja etuja. Se koskee kaikkia laitteen sovelluksia eikä vain selainta, se toimii televisioissa ja pelikonsoleissa, joihin ei voi asentaa laajennusta, ja se voidaan tehdä kerran koko kotiverkolle.

Sokeat pisteet ovat kuitenkin isot:

• Esto on verkkotunnuskohtaista. Jos mainos ja sisältö tulevat samasta tunnuksesta, estäjä joutuu valitsemaan kaiken tai ei mitään.
• Se ei näe sivun sisälle, joten se ei voi piilottaa mainospaikkoja eikä estää sivuston omalla palvelimella tehtävää seurantaa.
• Osa mainonnasta ja analytiikasta on siirretty sivuston omaan aliverkkotunnukseen juuri tämän vuoksi.
• Sovellus tai selain voi käyttää omaa salattua nimipalveluaan ja ohittaa asetuksesi kokonaan. Tätä käsitellään artikkelissa salattu DNS ja DNS-vuoto.

DNS-esto on siis hyvä pohja mutta huono ainoa keino. Se ei myöskään korvaa evästesuostumuksen hallintaa, koska evästebanneri koskee lupaa, ei latausta.

Miksi sivustot hajoavat ja miten poikkeus tehdään

Rikkoutuminen johtuu lähes aina siitä, että sivusto käyttää samaa palvelua sekä seurantaan että johonkin toiminnalliseen tarkoitukseen. Kirjautuminen kulkee tunnistuspalvelun kautta, maksusivu lataa petostentorjuntaskriptin, kartta tulee kolmannelta osapuolelta, ja kommenttiosa on kokonaan ulkopuolinen upotus. Kun pyyntö estetään, sivu jää odottamaan vastausta, jota ei tule.

Vianetsintä kannattaa tehdä järjestyksessä:

1. Lataa sivu uudelleen ilman estoa: useimmissa estäjissä on painike, joka poistaa eston hetkeksi käytöstä tältä sivustolta.
2. Jos sivu toimii, ongelma on estäjässä. Jos ei, syy on muualla ja voit jatkaa tavallista vianetsintää.
3. Lisää poikkeus vain sille sivustolle, ei koko listalle. Poikkeus tarkoittaa, että estäjä ohittaa säännöt tällä sivustolla.
4. Jos käytössä on kaksi estäjää, poista toinen. Päällekkäiset estot tuottavat virhetilanteita, joita on lähes mahdotonta selvittää.
5. Jos ongelma jatkuu, kokeile DNS-eston poistamista hetkeksi. Se on yleisin unohtunut syy, koska se vaikuttaa myös muihin laitteisiin.
6. Kirjaa itsellesi muistiin, mille sivustoille teit poikkeuksen, ja tarkista lista puolen vuoden välein.

Poikkeuslista on kompromissi, ei tappio. Estäminen on hyödyllistä juuri siksi, että sen voi säätää sivustokohtaisesti.

Estäjän omat oikeudet ovat riski

Toimiakseen sisällönestäjä tarvitsee oikeuden lukea ja muuttaa kaikkien sivustojen sisältöä. Se on laajin oikeus, jonka selain voi antaa, ja se tarkoittaa käytännössä pääsyä kaikkeen, mitä ruudullasi näkyy salatun yhteyden purkamisen jälkeen: viesteihin, tiliotteisiin ja lomakkeisiin.

Tästä syystä estäjän valinta on luottamuspäätös eikä ominaisuusvertailu. Suosi laajasti käytettyä, avoimen lähdekoodin toteutusta, jonka suodatinlistat ylläpidetään julkisesti. Vältä tuntemattomia laajennuksia, jotka lupaavat estää enemmän kuin muut, ja ole erityisen varovainen sellaisten kanssa, jotka mainostavat itseään ilmaisina ja tarjoavat samalla muita palveluja. Laajennusten oikeuksia ja omistajanvaihdoksen riskiä käsitellään tarkemmin artikkelissa selainlaajennukset ja niiden oikeudet.

Rahoituksen puoli, joka jää yleensä sanomatta

Estäminen ei ole moraalisesti neutraali tekninen valinta. Suuri osa avoimesta verkkosisällöstä on rahoitettu mainoksilla, ja estäminen poistaa sen tulon. Tämä on osasyy siihen, että sisältöä siirtyy maksumuurien, uutiskirjeiden ja sosiaalisen median alustojen taakse, joissa käyttäjällä on vähemmän hallintaa kuin avoimella sivustolla.

Toisaalta mainosverkostot ovat itse tuottaneet estämiselle perusteet. Ne ovat toimineet haittaohjelmien levityskanavana, kuluttaneet mobiilidataa ja rakentaneet profiilijärjestelmiä, joita käyttäjä ei näe eikä hallitse. Ilmiö näkyy myös artikkelissa mainosohjelmat ja selainkaappaus kuvatussa ääripäässä.

Käytännön keskitie on olemassa. Voit pitää eston päällä oletuksena ja tehdä poikkeuksen niille sivustoille, joita haluat tukea, tai tukea niitä suoraan tilauksella. Se on rehellisempi ratkaisu kuin teeskennellä, ettei kysymystä ole.

Mikä kokoonpano riittää useimmille

Toimiva perusratkaisu on tylsä: yksi laajasti tunnettu sisällönestolaajennus, selaimen oma seurannanesto vakiotasolla päällä ja kolmannen osapuolen evästeet estettyinä. Tämä kattaa valtaosan mainoksista ja seurantaskripteistä eikä yleensä riko mitään.

DNS-esto kannattaa lisätä silloin, kun haluat suojan myös laitteille, joihin ei voi asentaa laajennusta. Toista laajennusta ei kannata asentaa. Ja se, mitä mikään estäjä ei ratkaise, on kirjautuneena tapahtuva seuranta: kun olet kirjautunut palveluun, se tietää kuka olet riippumatta siitä, mitä pyyntöjä estät. Sen hallintaan tarvitaan eri keinoja, kuten erillisiä profiileja ja kirjautumisen rajaamista niihin hetkiin, jolloin palvelua oikeasti käytät.