Luoti on typografinen symboli, jota käytetään merkitsemään järjestämätöntä luetteloa. Sitä kutsutaan myös joskus kuvioksi, joka typografiassa on termi graafiselle elementille, jolla on selkeä tarkoitus lisätä tekstiin rakennetta. Luettelomerkinnät sisältyvät usein asiakirjoihin, kuten teknisiin käsikirjoihin, hahmoteltuihin muistiinpanoihin ja erityyppisiin esityksiin. Tekstin osan jakaminen luettelomerkiksi voi usein helpottaa lukijoiden ymmärrettävää ja säilyttämää yksityiskohtaisia ja teknisiä tietoja. Aiheesta ja sen monimutkaisuudesta riippuen jokaisen luodin perässä voi olla yksi sana, sana, joka on yhdistetty sen määritelmään, tai vastaava lyhyt lause.
Toisin kuin järjestetyn luettelon numerot, luettelomerkeillä varustetun luettelon pisteet osoittavat, että kohteiden järjestys voidaan järjestää muuttamatta tietojen merkitystä. Nykyaikaiset tekstinkäsittelyohjelmistot mahdollistavat paljon käyttäjien luovuutta luodipistetyyleissä. Luoteissa on usein pyöreä musta piste oletussymbolina, mutta käyttäjä voi helposti muuttaa tätä asetusta ja tehdä halutessaan eri muotoja ja värejä. Valintamerkit, neliöt, kolmiot ja timanttimuodot ovat yleensä vakiovaihtoehtoja luoteille useimmissa tekstinkäsittelyohjelmissa. ClipArt -kuvakkeet ja jopa pienet kuvat voidaan myös valita tämän tyyppisiksi luettelosymboleiksi.
Luettelomerkityn luettelon tietoja käytetään joskus osana yhteenvetoa, ja näihin luetteloihin liittyvät kielioppisäännöt voivat olla hieman erilaisia. Koska monet luettelomerkit eivät sisällä täydellisiä lauseita, jotkut käyttäjät voivat aluksi olla epävarmoja siitä, onko jokaisen kohdan viimeisen sanan jälkeen käytettävä pistettä tai pistettä. Näiden luetteloiden yleisesti hyväksytyt kielioppisäännöt sanovat, että jokaisen kohdan lukuun ottamatta viimeistä, tulee päättyä puolipisteeseen. Yleensä luettelomerkityn luettelon viimeisen sanan jälkeen on oltava piste, vaikka monissa tapauksissa näitä luetteloita pidetään edelleen hyväksyttävinä ilman pisteitä lopussa.
Luomipisteiden graafisen suunnittelun tavanomaiset käytännöt edellyttävät erityistä rivien välistä etäisyyttä. Yleinen virhe, jonka jotkut asiakirjasuunnittelijat tekevät, on sisennellä jokaisen luettelomerkityn tekstin teksti siten, että se ei ole oikein tekstin kanssa juuri ennen luetteloa ja sen jälkeen. Tulos voi näyttää visuaalisesti sotkuisemmalta ja antaa muuten siistille sivulle tai esitykselle hienovaraisen epäammattimaisen ulkonäön.