Yksi pahimmista virheistä, joita huippu-urheilija voi tehdä, on ylivalmennus. Pitkän matkan juoksija ei koskaan juoksu 26 mailia päivää ennen Bostonin maratonille lähtöä, ja olympialaisten painonnostaja ei koskaan nosta maailmanennätyspainoja kilpailun alkua edeltävänä iltana. Kun urheilija ja hänen valmentajansa käyttävät intensiivistä harjoitteluohjelmaa tulevaa kilpailua varten, he aloittavat usein harjoituksen, jota kutsutaan kapenevaksi useita päiviä tai jopa viikkoja ennen tapahtumaa. Kapenevuus vähentää asteittain urheilijan harjoitustarpeita, jotta hänen kehonsa voi toipua stressistä.
Kapenevuus ei ole pelkästään urheilijan väsyneiden lihasten rasituksen vähentämistä, vaan se antaa myös kaikkien urheilijan järjestelmien palauttaa itsensä intensiivisten harjoitusten jälkeen. Esimerkiksi pikajuoksijan hermostuneet hermot ja lihakset saattavat tarvita muutaman päivän lepoa voidakseen käsitellä tulevan kilpailun vaatimukset. Pitkän matkan juoksijan hidas hermojen ja lihasten nykiminen voi kuitenkin kestää useita viikkoja toipuakseen täysin ennen kilpailua. Erilaiset urheilijat vaativat erilaisia kapenevia aikoja, koska he käyttivät erilaisia lihas- ja hermoryhmiä kilpailussa.
Kartioitus on hankala tasapaino hyödyllisen toipumisajan ja mahdollisesti vahingollisen kuntohäviön välillä. Valmentajan on kyettävä arvioimaan urheilijan kuntotaso intensiivisen harjoittelun jälkeen ja laskemaan sopiva kapeneva aika. Yleensä useimmat urheilijat alkavat kapenea missä tahansa 3 viikosta 3 päivään ennen kilpailua urheilun vaatimuksista riippuen. Urheilu, johon liittyy kestävyyttä tai voimaa, vaatii yleensä pidemmän kapenevan ajan kuin urheilu, johon liittyy nopeutta tai ketteryyttä. Kapenevuus ei aina tarkoita täydellistä taukoa harjoittelusta, mutta se tarkoittaa paluuta vähemmän intensiiviseen hoitoon.
Ihanteellinen kapeneva aika antaa urheilijalle mahdollisuuden toipua intensiivisen harjoittelun aiheuttamasta rasituksesta ja rasituksesta, mutta ei poistua kilpailutilasta. Kapenevuus on hyvin yleinen käytäntö juoksijoiden keskuudessa, koska he eivät halua olla kisan lähtöviivalla liiallisen harjoittelun aiheuttamilla ”raskailla jaloilla”. Muut urheilijat haluavat olla muodonsa huipussa kilpailun alkaessa. Urheilukilpailun eliittitasolla, kuten olympialaisissa, ensimmäisen ja toisen sijan välinen ero voi kirjaimellisesti johtua oikein ajoitetusta kapenemisesta.