Materiaalinsiirtosopimus on sopimus kahden osapuolen välillä, jotka vaihtavat biologista materiaalia, kuten solulinjoja, vektoreita ja plasmideja. Tällaisia sopimuksia voidaan käyttää myös kemikaaleihin, tietyntyyppisiin ohjelmistoihin ja muihin tutkimusmateriaaleihin. Aineistonsiirtosopimuksessa määritellään kaikkien osapuolten oikeudet ja velvollisuudet, ja se voi olla vakiosopimus tai mukautettu asiakirja, joka on laadittu tiettyä sovellusta varten.
Ilmainen tiedonvaihto tutkimukseen on erityisen yleistä akateemisessa yhteisössä, jossa korkeakouluihin ja yliopistoihin liittyvät tutkimuslaitokset jakavat materiaalia tutkimuksen edistämiseksi ja parantamiseksi. Siirtoja voi tapahtua myös tutkimuslaitosten ja teollisuuden jäsenten välillä; lääkeyhtiö voi esimerkiksi sallia tutkimuslaitoksen työskennellä kehitteillä olevan lääkkeen kanssa.
Aineistonsiirtosopimuksessa määritellään liiketoimeen osallistuvat osapuolet, keskustellaan siirrettävästä materiaalista ja asetetaan ehdot. Ihmisiltä voidaan vaatia luottamuksellisuutta, tutkimustensa jakamista toisen osapuolen kanssa tai julkaisun lykkäämistä, kunnes patentti on varmistettu. Aineistonsiirtosopimus voi kattaa myös siirrettävien materiaalien johdannaiset; tutkija voi esimerkiksi luopua immateriaalioikeuksista johdannaisiin allekirjoittamalla sopimuksen. Materiaalin turvallisuudelle käytölle voi olla selkeästi määriteltyjä rajoituksia, samoin kuin henkisen omaisuuden huolenaiheet.
Useimmissa tiloissa asianajajan on tarkistettava materiaalinsiirtosopimus ennen siirtoa. Asianajajat voivat pyytää muutoksia sopimukseen, jos he katsovat, että se ei ole edustamansa laitoksen edun mukaista. Akateemisen yhteisön siirtojen kaltaisissa tilanteissa prosessi on usein hyvin suoraviivainen, koska monet laitokset käyttävät vakiosopimuksia. Tilanteissa, joissa materiaaleja siirretään voittoa tavoittelemattomien ja voittoa tavoittelemattomien järjestöjen välillä, materiaalinsiirtosopimus voi muuttua monimutkaisemmaksi.
Materiaalin parissa työskentelevien ihmisten on tunnettava materiaalinsiirtosopimuksen ehdot, jotta he eivät riko sitä. Kun siirretyt materiaalit saapuvat laboratorioon, johtava tutkija voi kertoa ihmisille, jotka joutuvat kosketuksiin materiaalin kanssa, jotta he tietävät, miten käsitellä sitä asianmukaisesti. Jos joku rikkoo ehtoja esimerkiksi myymällä materiaalia kolmannelle osapuolelle, laboratorio voi olla vastuussa. Sakkojen maksamisen lisäksi se ei ehkä voi enää käyttää kyseisestä lähteestä peräisin olevia materiaaleja ja voi saada huonon maineen yhteisössä, mikä vaikeuttaa materiaalien vaihtoa muiden instituutioiden kanssa tulevaisuudessa.