Mikä on ero systolisen ja diastolisen verenpaineen välillä?

Systolinen ja diastolinen verenpaine ilmaisee veren voiman verisuonten seinämiin sen kulkiessa kehon läpi. Molemmat verenpainetyypit mitataan elohopeamillimetreinä (mmHg), mutta kun ne on kirjoitettu yhteen murto -osana, se tehdään luettelematta mmHg -mittayksikköä, kuten 120/80. Systolinen verenpaine on jakeen ylin numero ja diastolinen verenpaine on alin luku. Systolinen ja diastolinen verenpaine mitataan eri aikoina kuin syke.

Suurin verisuoniin kohdistuva paine tai voima kirjataan systoliseksi verenpaineeksi. Se tapahtuu, kun sydän lyö ja sydämen vasemman kammion supistuminen työntää verta aorttaan. Systolinen paine antaa veren kuljettaa happea ja ravinteita koko kehossa.

Sitä vastoin diastolinen verenpaine on pienin voima verisuoniin sydämen lyöntien välillä, kun sydän on rento. Diastolinen paine kirjataan juuri ennen kuin sydämen kammio työntää verta aorttaan. Tämä mittaus on pienin, kun kammio täyttyy uudelleen verellä.

Systolisen ja diastolisen verenpaineen normaali lukema vaihtelee hieman eri maissa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa normaalit lukemat aikuisella ovat 90-120 mmHg systolisella ja 60-80 mmHg diastolisella verenpaineella. Yhdistyneessä kuningaskunnassa jopa 140 mmHg on normaalia systoliselle, ja jopa 90 mmHg on normaalia diastolisille mittauksille.

Systolisen ja diastolisen verenpaineen lukemat vaihtelevat luonnollisesti koko päivän kehon vuorokausirytmin vuoksi. Verenpaine vastaa myös muun muassa liikunnan, sairauksien ja lääkkeiden aiheuttamiin kehon muutoksiin. On parasta, että henkilö tarkistaa verenpainelukemansa useita kertoja päivässä saadakseen keskiarvon sen sijaan, että luottaisi vain yhteen mittaukseen.

Yleensä systolista lukemaa pidetään diastolista lukua tärkeämpänä erilaisten sydän- ja verisuonitautien diagnosoinnissa yli 50 -vuotiaille. Useimmille ihmisille systolinen verenpaine nousee tasaisesti iän myötä johtuen tekijöistä, kuten valtimoiden kovettumisesta ja plakin kertymisestä verisuoniin pitkällä aikavälillä. Jatkuvasti korkea verenpaine tai kohonnut verenpaine voi johtaa elinvaurioihin tai sydänkohtauksiin.