Fort Pillow, Tennessee on paikka Yhdysvaltain sisällissodan taistelulle, joka käytiin 12. huhtikuuta 1864. Monet uskovat, että taistelu johti unionin joukkojen joukkomurhaan niiden antautumisen jälkeen. Noin 600 unionin sotilasta varustettiin aiemmin hylätyssä Fort Pillow’ssa, ja heitä kohtasi huomattavasti suurempi konfederaation ratsuväkijoukko, jota johti Nathan Bedord Forrest. Suhteettoman suuri prosentti mustista sotilaista kuoli unionin armeijan valkoisiin kollegoihinsa verrattuna, mikä viittasi rotuun perustuvaan syrjintään konfederaation taistelusäännöissä.
Forrestin ratsuväkijoukot olivat osallistuneet hyökkäyksiin Länsi-Tennesseessä ja Kentuckyssa kuukauden ajan ennen kuin he saapuivat Unionin hallussa olevaan Fort Pillowiin, joka oli 40 mailia (60 kilometriä) pohjoiseen Memphisistä Tennesseen osavaltiossa. Unionin joukot puolustivat joen lähestymistä Memphisiin yhden liittovaltion tykkiveneen, USS New Eran, apuna. Konfederaation motivaatio Fort Pillow’n ottamiseen sisälsi hevosten ja linnoitukselle varastoitujen tarvikkeiden tarpeen sekä halun poistaa unionin asemat alueelta. Forrestin ratsuväen vahvuudeksi arvioitiin taistelun aikaan 1,500-2,500.
Konfederaatit pystyivät sijoittamaan teräampujia linnoitusta ympäröivälle korkealle maalle ja alkamaan poimimaan unionin sotilaita, mukaan lukien upseerit. Pitkään jatkuneen kivääritulen ja tykistöpommituksen jälkeen unionin komentaja William F. Bradford hylkäsi antautumistarjouksen. Forrest määräsi joukkonsa etenemään eteenpäin ja hyökkäämään linnoitusta vastaan. Se ylitettiin pian, ja jäljellä olevat liittovaltion joukot ajettiin avoimeen asemaan lähellä New Eraa.
Taistelun tässä vaiheessa tapahtumien kulku tulee epäselväksi. Useimmat unionin lähteet viittaavat siihen, että liittovaltion joukot olivat tähän mennessä antautuneet, mutta heidät ammuttiin tai pistettiin kuoliaaksi sen sijaan, että heidät otettiin sotavankeiksi. Toisaalta taistelussa olleet konfederaation sotilaat muistelevat, että unionin joukot jatkoivat heidän tulittamistaan heidän paenessaan. Uusi aikakausi ei tarjonnut suojaa pakeneville liittovaltioille, ja noin 80 % mustista sotilaista kuoli verrattuna noin 40 prosenttiin valkoisista unionin sotilaista.
On ristiriitaisia todisteita siitä, tapahtuiko Fort Pillowissa verilöyly vai ei. Unionin lippu jäi leijumaan taistelun jälkeen, mikä osoitti, että muodollista antautumista ei tapahtunut. Monet liittovaltion kiväärit löytyivät joen läheltä, ei linnoituksesta. Mustat sotilaat, joista monet olivat entisiä orjia, saattoivat pelätä kostoa ja orjuuden palauttamista, jos he antautuisivat konfederaateille. Konfederaation kersantti kuitenkin kirjoitti kotiin taistelun jälkeen, että monet mustat pudottivat aseensa ja huusivat armoa, jotta heidät ammuttiin alas.
Pohjoisessa taistelu tulkittiin joukkomurhaksi. New York Times -sanomalehti raportoi, että ainakin 300 mustaa kuoli kylmäverisesti antautumisen jälkeen. Unionin tutkintaelin Sodan kulkua käsittelevä sekakomitea päätteli, että suurin osa varuskunnasta ammuttiin antautumisen jälkeen. Konfederaatioiden taktisesta voitosta huolimatta Fort Pillow’n taistelun uskotaan sytyttäneen mustavalkoisten rotujen suhteita entisestään, lisänneen unionin joukkojen moraalia ja vahvistaneen pohjoisen päättäväisyyttä nähdä sodan loppuun asti.