Liittovaltion yleinen oikeus on liittovaltion tuomioistuinten määräämä laki, toisin kuin parlamentin, senaatin tai presidentin antama lainsäädäntö. Liittovaltion ja osavaltion yleinen oikeus ovat kaksi erillistä oikeuslaitosta, ja liittovaltion yleinen oikeus voi käsitellä vain asioita, jotka perustuslaki on delegoinut liittohallitukselle. Vaikka liittovaltion lakia ei ole kodifioitu perussäännöissä, sitä on silti noudatettava.
Termi common law on termi, joka sai alkunsa siitä, että Yhdysvaltain oikeusjärjestelmä on johdettu Englannin oikeusjärjestelmästä. Sekä Englannin että Yhdysvaltain oikeusjärjestelmässä tuomarit käsittelevät tapauksia ja heillä on valtuudet ratkaista nämä asiat. Kun tuomari kuulee asian, hän tulkitsee lakia ja/tai tekee päätöksen asiassa. Tämä päätös on kirjoitettu lausunnossa.
Tuomarin lausunnosta ja tuomarin tekemästä lain tulkinnasta tulee sitova. Toisin sanoen siitä tulee osa lakia. Tämä sitova päätös on pätevä, ja muiden tuomioistuinten on noudatettava sitä, ellei korkeampi oikeus tai katso, että tuomarin tulkinta on väärä.
Siksi tuomarin lausunnosta tulee eräänlainen laki, vaikka sitä ei ole kirjoitettu mihinkään perussääntöön tai lainsäätäjä ei ole hyväksynyt sitä. Tuomarien tekemää lainsäädäntöä pidetään yleisenä oikeutena. Yleinen oikeus eroaa lakisääteisestä oikeudesta, joka koostuu muodollisista perussäännöistä ja lainsäätäjän hyväksymistä säännöistä.
Liittovaltion yleinen laki käsittelee asioita, jotka liittohallituksen toimivaltaan kuuluvat. Yhdysvalloissa tietyt asiat siirretään osavaltioille. Esimerkiksi jokaisella osavaltiolla on oikeus säätää omia lakejaan valtion omaisuudesta. Vallanjako valtuuttaa liittovaltion lainsäätäjät ja tuomarit jättämään tämän ja muut siihen liittyvät asiat yksittäisten osavaltioiden lainsäätäjien ja osavaltioiden tuomioistuinten päätettäväksi.
Liittohallituksella on toisaalta oikeus antaa lakeja, jotka ovat välttämättömiä perustuslain noudattamiseksi. Liittohallituksella on myös oikeus antaa lakeja asioista, jotka vaikuttavat valtioiden väliseen kauppaan tai osavaltioiden väliseen tavara- ja rahavirtaan. Verot, arvopaperilaki ja muut vastaavat lait ovat kaikki liittohallitukselle siirrettyjä valtuuksia.
Siksi liittovaltion yleinen laki on tuomarilaki asioissa, joista perustuslaissa määrätään, että liittovaltion tuomioistuimilla tai lainsäätäjällä on oikeus päättää. Liittovaltion yleinen laki on pantava täytäntöön liittovaltion tuomioistuinten toimesta. Liittovaltion laista voi tulla kodifioitu laki, jos ja milloin lainsäätäjä antaa lain, joka toistaa tai muuttaa sitä.