Osuuskuntaliitto on poliittinen ja perustuslaillinen käsite, joka kehitettiin 20 -luvun alussa ja joka korostaa vallan hajauttamista ja ei välttämättä tasavertaista hallituksen vastuun jakamista liittovaltion, valtion ja paikallisten virastojen ja instituutioiden välillä. Kansalliset ja osavaltioiden hallitukset käsittelevät asioita yhteistyössä yhteistyössä, toisin kuin järjestelmässä, jossa kaikkivoipainen liittovaltion järjestelmä asettaa politiikan paikallisille hallinnoijille. Tämän seurauksena sekä kansalliset että osavaltioiden hallitukset ovat samanaikaisesti riippumattomia ja toisistaan riippuvaisia toimintojen ja taloudellisten resurssien päällekkäisyydestä, mutta yhden henkilön tai yhden toimielimen on vaikea kerätä absoluuttista valtaa. Lisäksi tämä hallituksen jakautuminen tarjoaa useita yhteyspisteitä kansalaisille, jotka ovat kiinnostuneita vaikuttamaan osavaltioiden ja liittovaltion instituutioihin, lakeihin ja politiikkoihin.
Ajatus otettiin ensimmäisen kerran käyttöön Yhdysvalloissa 1930 -luvun New Deal -kauden aikana, ja sen seurauksena kaksoisliiton perustuslaillinen käsitys melkein katosi. Kaksoisfederalismin aikana Yhdysvaltain kansalliselle hallitukselle annettiin rajoitettu määrä valtuuksia osavaltioiden kanssa, jotka olivat muuten suvereenit. Osavaltioiden katsottiin olevan yhtä tehokkaita kuin liittohallitus omilla poliittisilla aloillaan, ja kukin oli vastuussa tietyistä hallituksen toiminnoista, jotka eivät olleet päällekkäisiä. Valtiot, joilla on oma intressinsä jatkaa orjuuteen perustuvaa taloutta, luottivat kaksoisliittoon tukemalla liittohallituksen väliintulon.
New Dealin aikakaudella osuuskunnan federalismia kuvailivat parhaiten liittovaltion avustusohjelmat, jotka kannustivat osavaltioiden hallituksia toteuttamaan kansallisen kongressin rahoittamia ohjelmia. Sen sijaan, että liittohallitus olisi asettanut ohjelman kansallisesti, se tarjosi huomattavia taloudellisia resursseja houkutellakseen jokaisen valtion toteuttamaan ja hallinnoimaan ohjelmaa paikallisesti. Nyt peruttu apu huollettavien lasten perheille (AFDC) on esimerkki apurahaohjelmasta, joka luotiin vuonna 1935 ja jota hallinnoi Yhdysvaltain terveys- ja henkilöstöministeriö. AFDC antoi taloudellista apua pienituloisille lapsiperheille. Jokainen valtio, joka suostui osallistumaan, sai vastaavat varat kansalliselta hallitukselta, mutta niihin sovellettiin liittovaltion määräyksiä. Apurahaohjelmia rahoitti ja suunnitteli tyypillisesti liittohallitus, mutta niitä hallinnoivat osallistuvat osavaltioiden hallitukset.
Siitä lähtien on väitetty, että osuuskuntien federalismia Yhdysvalloissa on hitaasti heikentänyt joukko molempien valtavirtapoliittisten puolueiden – republikaanien ja demokraattien – presidenttejä, jotka ovat lisänneet harkintavaltaa liittovaltion toimeenpanovallassa. Vastustajat tätä liittovaltion havaittua laajentumista puolustavat osavaltioiden hallitusten itsenäisyyttä ja suvereniteettia, kuten perustuslain kymmenennessä tarkistuksessa kuvataan. Yhdysvaltojen lisäksi Australia, Kanada ja Euroopan unioni harjoittavat muun muassa tämän valtion muodon vaihtelua.