Sääntölaki on kirjallinen laki, jonka lainsäätäjät antavat. Se on eri asia kuin tuomarien yhteinen oikeus tai oikeuskäytäntö. Perussäännöt ovat lakeja, jotka on virallisesti laadittu käsittelemään tiettyjä tilanteita ja jotka on kirjattu koodikirjoihin.
Yleisoikeudellisissa yhteisöissä, kuten Englannissa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa, lakia laativat kaksi erillistä elintä. Lainsäätäjä antaa joitain lakeja ja tuomarit muita lakeja. Yhdysvalloissa tämä ero ilmenee perustuslain vallanjakoa koskevista säännöistä.
Kun lainsäätäjä tekee lain, sitä pidetään laki- tai lakisääteisenä. Lainsäätäjä voi antaa lain kaikesta, mitä sillä on valta hallita. Esimerkiksi Yhdysvalloissa osavaltioiden lainsäätäjillä on toimivalta antaa lakeja muun muassa omaisuudesta ja avioerosta, kun taas liittovaltion lainsäätäjät voivat antaa lakeja valtioiden välistä kauppaa koskevista asioista ja kansainvälisistä suhteista.
Lainsäätäjällä, toisin kuin tuomioistuimilla, ei tarvitse olla “tapausta” lain valmistamiseksi. Jos lainsäätäjällä on valtuudet antaa jostakin laki ja se katsoo, että on hyvä idea antaa laki, se on sallittua tehdä niin. Tuomarit sitä vastoin voivat antaa lain vain silloin, kun asia on heidän edessään, ja he antavat lain ennakkotapauksen luomiseksi kyseisessä tapauksessa.
Menettelyt, joilla lainsäätäjä säätää lakia, vaihtelevat sen mukaan, miten hallitus on perustettu kyseisessä maassa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ehdotetaan laskuja, jotka ovat ehdotettuja lakeja. Lakien on sen jälkeen hyväksyttävä edustajainhuone ja senaatti, ja presidentin on allekirjoitettava ne useimmissa tapauksissa, jos laki on liittovaltion laki.
Lainsäätäjä esittää säännön lakilaissa, ja tästä säännöstä tulee lopulta laki, kun se on käynyt läpi asianmukaisen prosessin ja saanut vaaditun määrän ääniä. Lopulta kaikki lakisääteiset lait julkaistaan ja kodifioidaan koodikirjoissa. Ennen kuin tämä tapahtuu, lakisääteiset lait ovat edelleen laki, mutta lait julkaistaan erityisissä lisäyksissä olemassa oleviin koodikirjoihin ja/tai hallituksen verkkosivustoilla.
Patsaat eivät välttämättä kata kaikkia tilanteita eivätkä aina ole täysin selkeitä kasvoillaan. Tämän seurauksena tuomioistuimia voidaan joskus pyytää tulkitsemaan lakisääteistä lakia, ja/tai perussääntö voi perustaa virastoja ja antaa näille virastoille oikeuden tulkita lakia. Sekä tuomioistuinten että valtion virastojen on tulkittava sääntöjä ymmärtämällä lainsäätäjän tarkoitus perussäännön takana ja pysyttävä uskollisena perussäännön selkeälle kielelle ja tarkoitukselle.