Kielitieteessä protasis on “jos” -lauseen “jos” -lauseke. Draaman osalta se on näytelmän avausosa, yleensä ensimmäinen näytös, jossa päähenkilöt esitetään. Molemmilla merkityksillä on tunne jostakin, joka tulee ennen jotain muuta. ”Jos” -lauseke on yleensä lauseessa ensin ja hahmot esitetään ennen kuin päätehtävä esiintyy näytelmässä.
Täydellinen ehdollinen lause sisältää kaksi lausetta: protasis ja apodosis. Protasis on toissijainen lauseke, mikä tarkoittaa, että se ei voi seistä yksinään täydellisenä lauseena. Apodosis tai “sitten” -lauseke on päälause. Esimerkiksi lauseessa “Jos jyrisee, niin kissanpentu voi piiloutua sängyn alle”, “jos se jyrisee” on protasis ja “sitten kissanpentu voi piiloutua sängyn alle” on apodosis. Sana “sitten” voidaan jättää ehdollisesta lauseesta pois: “Jos se jyrisee, kissanpentu saattaa piiloutua sängyn alle.”
Useita erilaisia suhteita protasis ja apodosis ovat mahdollisia. Yllä olevassa lauseessa protasis aiheuttaa apodoosin, kuten ukkonen saa kissanpennun piiloutumaan. Muunlaiset ehdolliset lauseet sisältävät hypoteettisia tilanteita, jotka ovat ristiriidassa tosiasioiden kanssa. Esimerkiksi lause “Jos avaruudessa olisi banaaneja, apinat voisivat asua siellä” sisältää kaksi lausetta, jotka eivät pidä paikkaansa. Syntaktisesti lause viittaa siihen, että jos ensimmäinen lauseke olisi totta, toinen olisi.
Tämän sanan käyttö draamassa juontaa juurensa klassiseen myöhäiseen aikaan. Perinteisessä kreikkalaisessa ja roomalaisessa teatterissa näytelmän esittelee yleensä kuoro tai yksittäinen näyttelijä, joka antaa tarinalle sopivan taustan. Useimmille nykyaikaisille teattereille taustatiedot annetaan vuoropuhelulla näytelmän alussa. Kumpaakin avautumistyyppiä voidaan kuvata protasiksi.
Esimerkiksi Hamlet alkaa kohtauksella, jossa kaksi vartijaa näkee Hamletin isän haamun. Ensimmäisen näytöksen aikana aave kertoo tarinan siitä, kuinka Hamletin setä murhasi hänet. Tällä tavalla protasis asettaa toiminnan koko näytelmän loppuun.