Protestanttinen uskonpuhdistus oli kristillinen liike 16-luvun Euroopassa, joka muodostui vastustuksesta roomalaiskatolisen kirkon korruptiota ja väärinkäytöksiä vastaan. Uskonpuhdistuksen katsotaan alkaneen vuonna 1517, jolloin Martin Luther esitti 95 väitöskirjaa anteeksiantojen voimasta ja tehokkuudesta Wittenbergin linnan kirkon ovella Saksissa. Historioitsijat väittävät, että liike päättyi vuonna 1648 Westfalenin sopimukseen, joka auttoi lopettamaan verisen sodankäynnin, joka oli raivostunut katolisten ja protestanttien välillä uskonpuhdistuksen aikana. Uskonpuhdistusta pidetään yhtenä länsimaisen historian tärkeimmistä tapahtumista sen vallankumouksellisen ajatustenvaihdon ja poliittisen uudelleenjärjestelyn kannalta.
Teologit olivat vastustaneet roomalaiskatolisen kirkon näkemystä paavin vallasta ennen Lutherin toimia. 15 -luvulla teologit John Wycliffe ja John Huss väittivät, että paavin valtuudet eivät olleet pyhien kirjoitusten mukaan päteviä. Roomalaiskatolinen kirkko uskoi hänen näkemyksensä olevan harhaoppisia ja poltti Hussin vaarnalla vuonna 1415.
Luther, saksalainen Augustinus -munkki, julkaisi 95 teesinsä anteeksiantojen voimasta ja tehokkuudesta kertoakseen valituksistaan katolisen kirkon kanssa ja kutsuakseen keskustelua muiden kristittyjen kanssa teologisista asioista. Kun hän valmisteli väitteitään, monet muut kristityt olivat myös tyytymättömiä roomalaiskatolisen kirkon käytäntöihin, erityisesti anteeksiantojen myyntiin. Papit antoivat anteeksiantoja, ja he antoivat ajallisen rangaistuksen anteeksi synneistä, joista seurakunnan jäsen oli jo anteeksiannettu.
Lutherilla ja muilla protestanttisilla kristityillä ei välttämättä ollut ongelmaa katolisen kirkon anteeksiannon opissa, vaan pikemminkin tavassa, jolla heidät myytiin voittoa varten. Paavi Leo X suunnitteli Pietarin basilikan rakentamista ja oli sallinut anteeksiantojen myynnin kerätäkseen varoja rakennukselle. Tämä raivostutti Lutheria ja muita, jotka pitivät katumusta ja anteeksiantoa kauheana myytyinä eniten tarjoaville.
Kriitikot, mukaan lukien Luther, kysyivät, miksi paavi ei yksinkertaisesti maksanut itse Pietarin basilikan rakentamisesta, koska hän oli erittäin rikas. Luther uskoi myös, että armo ja armo tuli yksin uskosta, ei anteeksiantojen ostamisesta ja myymisestä. Tämä usko tuli tunnetuksi ilmaisen armon teologiana.
Lutherin 95 teesiä levisi nopeasti Saksassa ja ympäröivissä Euroopan kansoissa, suurelta osin painokoneen vallankumouksellisen käytön ansiosta. Kirkko erotti munkin nopeasti kirkosta, ja paavi tuomitsi hänen edustamansa liikkeen. Lutherin henki saattoi säästyä Saksan Saksin vaaliruhtinas Fredrik III: lta, joka tunnettiin myös nimellä Frederick the Wise.
Frederickillä oli vuosien ajan ollut keskeinen rooli Lutherin elämässä. Hän perusti Wittenbergin yliopiston, jossa Luther opetti ja julkaisi opinnäytteitään, ja suojeli munkkia, vaikka hän pysyi uskollisena katolisena. Frederick uskoi, että Luther ei ollut tehnyt mitään varsinaista rikosta, vaikka hän ei ollut varma siitä, oliko hän ideologisesti samaa mieltä protestanttisen uskonpuhdistuksen kanssa.
Lutherin kommentit auttavat tuomaan esiin muita vaikutusvaltaisia teologeja. Erityisesti John Calvinilla oli merkittävä rooli protestanttisen liikkeen muotoilussa. Hänet tunnetaan ehkä parhaiten opistaan ennalta määräämisestä, uskosta, että Jumala on ennalta määrännyt, kuka pelastuu armosta ja kuka kärsii iankaikkisen kadotuksen. Teologia on jopa kiistanalaisempi kuin monimutkainen, ja se on yksi oppeista, joista protestanttien oli vaikea sopia uskonpuhdistuksen aikana.
Kun liike eteni koko Euroopassa, se alkoi hajota eri ryhmittymiksi. Lopulta nämä ryhmät synnyttivät nykyajan protestanttisia kirkkokuntia, kuten luterilaisia, kalvinisteja ja presbyteerejä. Uskonpuhdistus antoi myös tilaa veriselle sodankäynnille katolisten ja protestanttien välillä, ja kolmekymmentävuotinen sota – joka oli oikeastaan sarja sotia – tuhosi osia Eurooppaa.
Taistelujen lopettamiseksi Westfalenin sopimus luotiin vuonna 1648. Se lopetti paavin poliittisen ylivallan Euroopassa ja antoi jonkin verran lievitystä eri kristillisille ryhmille harjoittaa uskoaan. Lopulta protestanttinen uskonpuhdistus on yksi länsimaisen historian tärkeimmistä tapahtumista tavalla, jolla se johti täysin uuteen poliittiseen rakenteeseen Euroopassa ja tavalla, jolla se mullisti kristinuskon.