Ravitsemusmerkki, jota kutsutaan myös elintarvikemerkiksi, on graafinen neliö, joka on asetettu valmiiden elintarvikkeiden laatikkoon ja joka osoittaa kulutettavan tuotteen ravintoarvon. Se antaa myös arvon ilmaistuna prosentteina päivittäisistä ravintoarvoista, joita Food and Drug Administration (FDA) suosittelee terveelliseen ruokavalioon. Ravitsemusmerkki on liittovaltion valtuuttama lisäys kaikkiin elintarvikkeisiin, joilla käydään kauppaa valtioiden välillä.
Valmistusruokiin, kuten leipiin, viljoihin, säilyke- ja pakastetuotteisiin, välipaloihin, jälkiruokiin ja juomiin, vaaditaan ravitsemusmerkintä. Se on valinnainen tuoreelle raa’alle lihalle ja tuotteille. Jos näihin tuoretuotteisiin sisältyy ravitsemusmerkki, se on valmistajan vapaaehtoinen lisäys.
Ravitsemusmerkinnässä olevat tiedot on standardoitu kaikille pakatuille elintarvikkeille. Sisältää tyydyttyneiden rasvojen, kolesterolin, ravintokuitujen ja muiden sellaisten terveydelle huolestuttavien ravintoaineiden määrän. Mukana on myös ravintoarvo ilmaistuna prosentteina suositelluista päivittäisistä arvoista. Annoskoko on merkitty etiketin yläosaan, kun taas alaviitteessä luetellaan yksilön keskimääräinen kalorien saanti ja prosenttiosuudet päivittäisistä arvoista, jotka tuote tarjoaa, kun ne sopivat tähän saantiin.
Elintarvikkeiden merkinnät alkoivat jo vuonna 1862, kun presidentti Lincoln käynnisti maatalousministeriön ja kemian toimiston, josta tuli myöhemmin elintarvike- ja lääkevirasto. 1900 -luvun alussa hyväksyttiin elintarvike- ja lääkelaki sekä lihatarkastuslaki. Molempien tarkoituksena oli suojella kuluttajia vastuuttomalta elintarvikkeiden tuotannolta ja jakelulta.
Vuonna 1938 hyväksyttiin uusi versio liittovaltion elintarvike-, lääke- ja kosmetiikkalaista. Se vaati elintarvikkeiden identiteettiä ja laatua sekä asetti väistämättömien myrkyllisten aineiden turvalliset tasot. Lisäksi laissa asetettiin hyväksyttävä täyttöaste säiliöille, mikä tarkoittaa, että valmistajat eivät voineet puoliksi täyttää säiliötä huijatakseen kuluttajia uskomaan saavansa enemmän ruokaa.
Presidentti Kennedy esitteli kuluttajien Bill of Rightsin vuonna 1962. Tämä julisti kuluttajan oikeuden turvallisuuteen, saada tietoa, valita ja tulla kuulluksi kulutustavaroihin liittyen. Tätä seurasi Fair Packaging and Labelling Act vuonna 1965, joka edellytti, että kaikki kaupattavat tuotteet on merkitty rehellisesti ja informatiivisesti.
Vuonna 1990 hyväksyttiin ravitsemusmerkintä- ja koulutuslaki. Tämän vuoksi kaikissa pakatuissa elintarvikkeissa oli oltava ravitsemusmerkinnät ja varmuuskopioitava kaikki terveysväitteet terveys- ja henkilöstöministerin kanssa. Tämä laki standardoi myös valkoisen ja mustan ravintoarvot, jotka näkyvät elintarvikkeissa 21. vuosisadalla, sekä määritelmät termeille, kuten “vähärasvainen” ja “kevyt”. Yhdysvaltain liittohallitus pitää yllä näitä elintarviketurvallisuus- ja merkintästandardeja suojellakseen kuluttajia taloudelliselta ja fyysiseltä vahingolta.