Yhtäläiset luottomahdollisuudet -laki, jota yleisesti kutsutaan ECOA: ksi, on osa Yhdysvaltojen lakia, joka kieltää useimmat lainanantajat syrjimästä rodun, uskonnon, kansallisen alkuperän, sukupuolen, siviilisäädyn, iän tai tulolähteen perusteella. Laki annettiin vuonna 1974 osana laajempaa kulutusluottosuojalakia (CCPA). Yhtäläisiä mahdollisuuksia koskeva laki muuttaa CCPA: ta kieltämällä syrjinnän lainausprosessin kaikilla tasoilla. Luotonantajat voivat edelleen pyytää lainanantajia antamaan tiettyjä henkilökohtaisia tietoja, mutta lain mukaan he eivät voi käyttää näitä tietoja päättääkseen, jatkavatko lainaa vai päättävätkö lainojen ehdot.
Yhtäläiset luottomahdollisuudet -laki on kodifioitu Yhdysvaltain laissa, Yhdysvaltain lakisääteisessä laissa, 15 USC: n 1691. §: ssä. Lakia sovelletaan kaikkiin henkilöihin tai yhteisöihin, jotka ”jatkavat, uusivat tai jatkavat luottoa”, sekä kuka tahansa, joka osallistuu tällaisen henkilön tai yhteisön päätökseen. Pankit, asuntolainat ja kaikki kaupalliset velkojat ovat vakuutena. Henkilökohtaiset lainat ystävien välillä tai kertaluonteiset lainat osapuolten välillä, jotka eivät ole tavallisia lainanantajia, eivät yleensä ole.
Yhtäläisten luottomahdollisuuksien lain täytäntöönpano on tärkeä osa Yhdysvaltojen lainkäytännön monia näkökohtia. Laki on tärkeä Yhdysvaltain liittovaltion pankkilainsäädännölle siltä osin kuin se kattaa pankit ja kaupalliset rahoituslainanantajat. Se tulee yleisesti esiin myös asunto- ja kiinteistölainsäädännössä, koska sen määräykset kattavat asuntolainanantajat ja kiinteistölainat. Laki koskee myös kuluttajansuojalainsäädäntöä luottokorttiyhtiöiden, henkilökohtaisten luotonpidennysten ja korkojen osalta.
Yhtäläiset luottomahdollisuudet -laki on suurelta osin suunniteltu varmistamaan, että kaikkia luottoa hakevia henkilöitä kohdellaan tasapuolisesti. Laissa kielletään erityisesti syrjintä rodun, uskonnon, kansallisen alkuperän, sukupuolen, siviilisäädyn, iän tai julkisen avun, kuten hyvinvoinnin, perusteella. Syrjintä on kielletty sekä lainan myöntämispäätöksessä että muissa lainan myöntämisprosessin osa-alueilla, kuten lainakorkojen, korkojen tai seuraamusten asettamisessa.
Velkojat voivat edelleen kysyä henkilötietoja, kuten siviilisäädyn tai iän, päättäessään myöntääkö lainaa vai pidentääkö luottoa. Yhtäläiset luottomahdollisuudet -laki sanoo vain, että luotonantaja ei voi käyttää mitään mainituista tekijöistä vaikuttaakseen päätökseen. Joissakin tapauksissa lainanottajat voivat halutessaan ilmoittaa väestötietonsa ja henkilötietonsa, jotta liittovaltion virastot voivat paremmin seurata, noudattavatko lainanantajat lain sääntöjä.
Se, millainen laina on vaakalaudalla, vaikuttaa siihen, kuka panee lain täytäntöön. Liittovaltion kauppakomissio soveltaa lakia useimpiin kulutusluottoskenaarioihin, kun taas asunto- ja kaupunkikehitysministeriö soveltaa sitä kiinteistölainakauppoihin. Liittovaltion talletusvakuutusyhtiö valvoo lakia useimpia liikepankkeja vastaan. Jos tietty lainanantaja on luonut rutiininomaisen syrjintämallin, oikeusministeriö osallistuu yleensä asiaan. Virastot seuraavat lainanantajien käytäntöjä, mutta ovat myös riippuvaisia kuluttajien valituksista toimiakseen.
Laissa säädetään myös yksityisestä kanneoikeudesta, mikä tarkoittaa sitä, että yksilöt, jotka uskovat joutuneensa syrjityiksi, voivat nostaa kanteen itsenäisesti ilman liittovaltion virastoa. Equal Opportunity Credit Act -lain mukaiset syrjintäkanteet viedään Yhdysvaltain liittovaltion käräjäoikeuteen. Liittovaltion käräjäoikeudet soveltavat liittovaltion lakia, mutta ne sijaitsevat kaikissa osavaltioissa. Yksilöt, jotka uskovat, etteivät he ole ainoita tietyn lainanantajan syrjinnän uhreja, voivat päättää nostaa ryhmäkanteen, joka yhdistää monet kantajat, joilla on samanlainen valitus, yhdeksi vaateeksi. Rahavahingot ja perintä ovat yleensä korkeampia ryhmäkanteissa.
Kanteen nostaminen liittovaltion tuomioistuimessa on monimutkainen yritys, joko yksin tai luokan puolesta. Oikeudenkäynnit antavat vahingon kärsineille mahdollisuuden saada vahingonkorvauksia, joita ei välttämättä ole saatavilla liittovaltion virastojen täytäntöönpanotoimissa, mutta vievät myös enemmän aikaa, resursseja ja osaamista kuin pelkästään varoittaa virastoa mahdollisesta väärinkäytöstä. Yleensä on parasta neuvotella asianajajan kanssa ennen yksittäisten toimien toteuttamista.