Vammaisten amerikkalaisten laki on merkittävä laki, jonka päätarkoituksena on suojata vammaisia yksilöitä syrjinnältä ja vähentää tai poistaa monia esteitä, joita vammaiset kohtaavat päivittäin. Yhdysvaltain kongressi hyväksyi amerikkalaiset vammaislain, jota usein kutsutaan nimellä ADA, ja presidentti George HW Bush allekirjoitti sen vuonna 1990. ADA: ta muutettiin myöhemmin Yhdysvaltain kongressin hyväksymällä ADA Amendments Actilla ja allekirjoitettu lakiin presidentti George W. Bushin vuonna 2008. ADA: n hyväksymisen jälkeen Yhdysvaltain korkein oikeus tulkitsi usein suppeasti alkuperäisen lain säännöksiä, mikä vaikeutti vammaisten henkilöiden todistamista syrjinnästä. Vuoden 2008 ADA -muutoslaki on siksi suunniteltu laajentamaan alkuperäisen amerikkalaisten vammaisten lain tulkintaa.
Vammaiset amerikkalaiset -laki on jaettu viiteen pääosaan, joita kutsutaan nimikkeiksi. ADA: n I osasto suojaa olennaisesti vammaisten henkilöiden oikeutta työllisyyteen estämällä useimpia työnantajia syrjimästä päteviä ehdokkaita pelkästään vamman perusteella. ADA: n mukaan vammaisuus määritellään fyysiseksi tai henkiseksi vammaksi, joka vaikuttaa haitallisesti yksilön toimintaan. Tämä ei tarkoita sitä, että työnantajan on palkattava vammainen henkilö. Se tarkoittaa sitä, että työnantaja ei voi sulkea pois ehdokasta, joka täyttää työn vähimmäisvaatimukset ja joka pystyy suorittamaan olennaisia työtehtäviä kohtuullisin edellytyksin tai ilman niitä.
Vammaisten amerikkalaisten lain II osasto laajentaa ADA: n tarjoamia suojauksia osavaltioiden ja paikallishallintojen työntekijöihin sekä osavaltioiden ja paikallishallintojen tarjoamiin toimintoihin ja ohjelmiin. ADA: n osastossa II varmistetaan, että osavaltioiden ja paikallishallintojen on noudatettava amerikkalaisten vammaislain säännöksiä. Osasto II sisältää myös suuntaviivat, joiden tarkoituksena on parantaa julkisen liikenteen saavutettavuutta.
ADA: n kolmannessa osassa käsitellään vaatimuksia ja velvollisuuksia, joita julkisilla yksityisyrityksillä on lain mukaan. Osasto III edellyttää, että yksityiset yritykset, kuten kaupat, ravintolat, ostoskeskukset, elokuvateatterit, majoitustilat ja palvelut, kuten kuljetusyritykset, täyttävät vähimmäisvaatimukset vammaisten saavutettavuuden parantamiseksi. Lain IV osasto edellyttää, että puhelinyritykset tarjoavat välityspalveluja, joiden avulla kuulo- ja puhevammaiset voivat kommunikoida puhelimitse. ADA: n viimeinen osa, osasto V, on suunniteltu ensisijaisesti antamaan liittovaltion virastoille ohjeita vammaisten lain täytäntöönpanosta.