Yhdysvaltain perustuslain 25. tarkistuksen takana oleva tarina alkaa yhdellä Amerikan historian surullisimmista luvuista, presidentti John F. Kennedyn murhasta vuonna 1963. Muutokseen vaikutti myös lääketieteellisen tekniikan lisääntyvä kapasiteetti. Tilanne herätti kysymyksen siitä, mitä maa tekisi, jos presidentti olisi koomassa tai jollain muulla tavalla elossa, mutta kykenemätön täyttämään tehtävänsä. Siinä käsitellään toimia, jotka toteutettaisiin, jos maan olisi nopeasti korvattava presidentti, joka ei kyennyt toimimaan.
Oli aina ollut selvää, että varapresidentti ottaisi puheenjohtajuuden, jos presidentti kuolisi virkaansa. Edustajainhuoneen puhemies ja senaatin väliaikainen presidentti ottavat seuraavaksi vastuulleen, jos jotain tapahtuu sekä presidentille että varapresidentille. Tilanne on vähemmän selvä varapresidentin oikeuksien suhteen, jos presidentti ei kuollut, mutta ei voi palvella. Lisäksi laissa ei ollut selvää, mitä tehdä, jos varapresidentti kuoli virkaansa ja jos presidentti voisi nimetä jonkun ottamaan tehtävän vastaan.
25. muutos myönsi tiettyjä valtuuksia Yhdysvaltain presidentille ja toimeenpanovallan johtajille sen lisäksi, että valtaa tasapainotettiin antamalla päätösvaltaa lainsäädäntöelimelle (kongressi). Ensinnäkin, jos varapresidentti oli toimintakyvytön tai kuoli virkaansa, presidentillä oli oikeus nimittää virkaansa uusi henkilö, joka vahvistetaan senaatin ja edustajainhuoneen äänimäärällä. Se teki myös selväksi ja epäsuoraksi, että varapresidentti oli presidentin luonnollinen seuraaja, ja kun hän astuu virkaansa, hänellä on oikeus nimittää uusi varapresidentti, joka myös parlamentin ja senaatin on vahvistettava. Presidentti voi lisäksi esittää kongressille, ettei hän pysty uskollisesti täyttämään tehtäviään ja eroamaan virastaan, luovuttamalla presidentin varapresidentille.
Muutoksen viimeisessä osassa annetaan myös varapuheenjohtajalle ja kongressille tai hallituksen pääjohtajien enemmistölle mahdollisuus erottaa presidentti virasta, jos hän on jollain tavalla kyvytön hoitamaan tehtävää. Varapresidentin ja toimitusjohtajien on esitettävä pyyntö Yhdysvaltain presidentin erottamisesta tehtävistään, ja sekä senaatin että eduskunnan on äänestettävä toimenpiteestä. Presidentti voidaan erottaa vain, jos sekä senaatti että edustajainhuone hyväksyvät pyynnön kahden kolmasosan enemmistöllä.
Tästä viimeisestä osasta on tehty paljon, lähinnä kuvitteellisella pohjalla. Elokuvat, kuten Air Force One ja televisio -ohjelmat, kuten 24 ja The West Wing, ovat tutkineet tätä neljättä lauseketta eri näkökulmista dramaattiseen tarkoitukseen. On ollut muutamia tapauksia, joissa tätä lauseketta on koskaan edes harkittu, eikä yhtään tapausta, jossa sitä on tosiasiallisesti käytetty. Presidentti Richard Nixon erosi virastaan 25. tarkistuksen kolmannen osan määräysten mukaisesti eroamalla tehtävästään.
Muutoksesta voidaan sanoa, että sillä pyritään ratkaisemaan hätätilanteet, joissa presidentti on ehkä erotettava tehtävistään. Se tekee myös selväksi, kuinka presidentin tehtävään siirtyvä henkilö saa valita seuraajansa. Vaikka se on hyödyllinen tarkistus, se ei ole juuri sellainen, jota hallitus tai amerikkalaiset haluaisivat käyttää.