Postmoderni runous on runoutta, jota on tutkittu noin 1960 -luvulta lähtien ja joka tunnetaan usein muutamasta tyylillisestä ja temaattisesta näkökulmasta. Tämä runous on usein kirjoitettu tavalla, joka on melko vapaassa muodossa ja jonka on tarkoitus heijastaa ajatusprosessia tai orgaanista puhumista tietoisuusvirran kautta. Tämäntyyppisiä runoja voi olla vaikea lukea ja ymmärtää, ja tämä tehdään usein tarkoituksella keinona heijastaa runo takaisin lukijaa kohti. Postmoderni runous käsittelee usein merkityksettömyyden tai todellisuuden puutteen teemoja ja osoittaa usein eksistentiaalisen näkökulman.
Termi “postmoderni runous” voi aiheuttaa paljon hämmennystä monille ihmisille, vaikka tällaisten runojen taustalla olevat ajatukset ovat melko helppoja ymmärtää. “Postmoderni” tarkoittaa yksinkertaisesti tyyliä, joka seurasi “modernia” liikettä taiteessa ja kirjoittamisessa, jota kuvataan usein 20 -luvun kahden maailmansodan ympärillä ja juuri sen jälkeen. 1960 -luvulla suuressa osassa Yhdysvaltoja havaittu vastakulttuuriliike kuitenkin johti uudenlaisiin taiteellisiin ilmaisuihin.
Postmoderni runous sisältää usein levottomuuden teemoja ja on yleensä kirjoitettu hyvin vapaassa muodossa. Rivinvaihdot ja rakenteet voivat olla kaoottisia tai näennäisesti merkityksettömiä, vaikka epätavallisilla katkoilla on yleensä tarkoitus. Vaikka ajatuksia ilmaistiin usein vanhemmissa runomuodoissa erottamalla rivit ja välimerkit, postmoderni runous käyttää epäsäännöllisiä rivinvaihtoja osoittamaan maailman kaoottisen muodottomuuden. Itse runon muoto vahvistaa käsitystä siitä, että muodot ovat merkityksettömiä ja että tarkoitusta ei voida asettaa teokselle.
Sanojen järjestys ja valinta postmodernissa runoudessa voi myös olla monimutkaista tai vaikeasti ymmärrettävää. Tällaisten runojen kerronta voidaan kirjoittaa tietoisuusvirralla, joka seuraa puhujan ajatuksia tai sanoja ottamatta huomioon lukijaa. Tämä on yleensä tarkoituksellista ja muistuttaa lukijaa siitä, että hän on runon ulkopuolella ja näkee vain sen, mitä runoilija haluaa hänen näkevän. Tällaiset runot voivat jopa pilkata lukijan yrityksiä luoda teokselle merkitystä ja heijastaa runoilijan ja yleisön välistä erottelua.
Postmoderni runous voi usein käsitellä eksistentiaalisia tai nihilistisiä teemoja. Vaikka eksistentialismi ja postmodernismi eivät ole synonyymejä, ne liittyvät usein toisiinsa. Tällainen runous voi viitata siihen, että maailma ja elämä ovat merkityksettömiä tai lopulta vailla tarkoitusta, jonka ihmiskunta yrittää asettaa sille. Näiden teemojen ei ole välttämättä tarkoitus olla masentavia, vaan niitä käytetään yritettäessä työntää lukija mukavuusalueensa ulkopuolelle ja tarkastella maailmaa uusilla tavoilla.