Kun ostat televisiota, joka pystyy näyttämään kolmiulotteista (3D) sisältöä, on otettava huomioon useita eri tekijöitä. Ensimmäinen vinkki 3D -television ostamisessa on perehtyä eri näyttövaihtoehtoihin. On mahdollista saada 3D -televisio plasma-, digitaalivalonkäsittely- (DLP) tai nestekidenäyttö (LCD) -muodoissa, joten voi olla hyvä oppia kunkin vahvuudet ja haitat. Saatavilla on myös useita erilaisia 3D -tekniikoita, joten on tärkeää ymmärtää, millaisia lisälaitteita tarvitaan 3D -television ostamisessa. Jotkut televisiot ovat 3D -valmiita, mutta tarvitsevat ylimääräisen lähettimen tai prosessointikomponentin, kun taas toisissa on lähetin ja prosessori sisäänrakennettu, ja niissä voi olla tarvittavat lasit.
On olemassa kolme päätyyppiä teräväpiirtotelevisioita (HDTV), jotka voidaan hankkia 3D -toiminnoilla. Suurin näistä vaihtoehdoista on DLP -televisiot, joita kutsutaan joskus myös takaprojektioiksi. Vaikka ne ovat paksumpia ja raskaampia kuin muut HDTV -sarjat, nämä televisiot ovat yleensä halvempia kuin muut vastaavan kokoiset laitteet. LED- ja plasmatelevisio ovat yleensä ohuempia ja kevyempiä, ja ne maksavat yleensä enemmän kuin DLP -laitteet.
Kun ostat 3D -televisiota, on tärkeää tehdä ero “3D -valmis” ja “täysi 3D” mahdollisten lisäkustannusten vuoksi. Monet DLP -televisiot ovat 3D -valmiita, mikä tarkoittaa, että ne tarvitsevat lisälaitteita kolmiulotteisten kuvien näyttämiseen. Lisälaitteisiin kuuluu tyypillisesti lähetinlaatikko, joka pystyy liittämään yhteensopivan 3D -suljinlasisarjan. Jotkut plasmasarjat vaativat myös tämän tyyppisen lähettimen. Kun ostat 3D -televisiota, jota ei kutsuta “täysi 3D: ksi”, kannattaa harkita lähettimen ja useiden silmälasien ostamisesta mahdollisesti aiheutuvia lisäkustannuksia.
Toinen vinkki 3D -television ostamiseen on harkita itse tekniikkaa. Monet 3D -televisiot käyttävät aktiivisia laseja, jotka sisältävät moottoroituja ikkunaluukkuja, jotka ovat paristokäyttöisiä ja voivat olla suhteellisen kalliita. Passiivinen 3D -tekniikka käyttää halvempia laseja eikä vaadi lähetinyksikköä, koska television ja lasien välillä ei ole aktiivista rajapintaa. Toinen 3D -tekniikan tyyppi on autostereoskooppinen televisio, joka pystyy näyttämään kolmiulotteisen kuvan ilman laseja. Tämä voi mahdollistaa useampien ihmisten katsella yhtä 3D -televisiota, vaikka 3D -tehoste näkyy yleensä rajallisella katselukulmalla.