Banjon oikea viritys on yksi tärkeimmistä vaiheista instrumentin soittamisessa. Yksi tärkeimmistä tekijöistä on muistaa, että yleisin banjo -viritys on G -näppäimessä. Ennen banjon virittämistä on tärkeää hankkia viritysputki, haarukka tai elektroninen viritin, jotta saadaan aikaan oikea avain, josta viritys perustuu. Toinen vinkki on valita jatkuvasti tai kynittää viritettävä merkkijono samalla, kun virität tapinpäätä. Jos pelaajat ovat epävarmoja oikeasta äänenvoimakkuudesta, on parasta pysähtyä halutulle viritykselle, kun virität banjoa, koska tämä välttää liiallisesta kiristyksestä johtuvat merkkijonot.
Vaikka monet vaihtoehtoiset virityskenaariot ovat esillä toistettaessa mitä tahansa musiikkityyliä, tyypillinen ja tunnustettu näppäin banjon virittämisessä on G.: n näppäin. alin merkkijono, on GDGB D. Nämä viritykset tehdään, kun merkkijonot ovat auki -asennossa tai kun viritettävää merkkijonoa ei paineta alas. Toinen vinkki banjon virittämisessä on vaimentaa jouset, joita ei ole viritetty poimintakädellä. Tämä auttaa poistamaan ei -toivotun merkkijonon värähtelyn häiritsemästä kykyä kuulla viritettävää merkkijonoa.
Jotta vältetään merkkijonojen katkeaminen liiallisesta kiristyksestä ja helpotetaan oikean äänenkorkeuden tunnistamista, merkkijono tulee poimia jatkuvasti samalla kun kiristät tai löysät viritystappia. Tämä mahdollistaa merkkijonon korkeuden kuulemisen, kun se muuttuu jatkuvasti matalasta korkeuteen, kun sitä kiristetään. On myös parasta olla jättämättä jonoa viritetyksi sen jälkeen, kun sävelkorkeus on saavutettu löysäämällä sitä. Kun oikea äänenvoimakkuus on saavutettu, on aina parasta poistaa viritys hieman ja tuoda sitten merkkijono takaisin pikiään kiristettäessä.
Tärkeä vinkki banjon virittämisessä, etenkin kun soitetaan muiden bändin instrumenttien kanssa, on verrata viritystä toiseen instrumenttiin. Toleranssit valmistuksessa ja muissa asioissa voivat jättää kaksi identtistä instrumenttia oktaavin tai enemmän toisiinsa verrattuna. Tämä voidaan tehdä, kun banjon viritys on valmis, yksinkertaisesti vertaamalla poimittuja kieliä toisen instrumentin kieliin. Tätä prosessia käytetään usein viimeisenä vaiheena banjon virittämisessä.