Seitsemän kuolemansyntiä, jotka näytetään usein pelottavilla isoilla kirjaimilla, ovat varhaiskatolisen kirkon määrittelemiä syntejä kuolevaisuudeksi tai kardinaaliksi. Sellaisena yhden niistä sitoutuminen oli ja on edelleen joillekin ihmisille yksisuuntainen lippu iankaikkiseen kadotukseen, jos henkilö kuoli ilman sovituksen sakramenttia.
Nämä synnit ovat paljon merkittävämpiä kuin muut pienet synnit, joita voitaisiin tehdä, nimeltään venialis -syntejä. Ajateltiin, että pienemmät synnit eivät ehkä estä tietä taivaaseen, jos ihminen kuolee ilman tunnustusta. Seitsemän tappavaa syntiä olivat kuitenkin varma este ilman todellista parannusta ja anteeksiantoa. Ne vahingoittivat sielua ja olivat merkittävä loukkaus Jumalaa kohtaan.
Seitsemän tappavaa syntiä ovat ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ahneus ja himo. Jokainen heistä liittyi myös tiettyyn demoniin. Esimerkiksi ylpeys ja viha liittyivät Saatanaan, ahneus Mammoniin ja himo Asmodeukseen. Leviathan liittyi kateuteen, Belphegor laiskuuteen ja Belzebub ahneuteen. Demonien maailma oli monille hyvin todellinen, ja demonien uskottiin erityisesti houkuttelevan ihmisiä eksymään Jumalan tieltä.
Jokaisesta synnistä määrättiin myös rangaistuksia helvetissä. Danten mukaan ennen kaikkea se, että yhden tekeminen seitsemästä kuolemansynnistä tarkoitti sitä, ettei koskaan voinut paeta helvetistä tai nähdä Jumalan kasvoja. Itse asiassa tuska tässä pysyvässä erossa Jumalasta oli korkein rangaistus.
Myöhemmin teologit yrittivät määrittää tarkalleen, mitä kärsitään yhden seitsemän kuolemansynnin tekemisestä. Niinpä esimerkiksi ylpeä henkilö murtui rattiin, kateelliset laitettiin jäädytettyyn veteen, vihaiset purettiin ja laiskat heitettiin kuoppia täynnä käärmeitä. Ahneet keitettiin öljyssä ja ahneiden oli syötävä rupikonnia. Ne, jotka olivat himokkaita, kuten aviorikoksen harjoittamisessa tai hyväksymättömässä seksuaalisessa käyttäytymisessä, haudattiin tuleen ja tulikiveen.
Jokainen seitsemästä kuolemansynnistä on ristiriidassa nimenomaan seitsemän hyveen kanssa. Himojen sijasta tulisi harjoittaa siveyttä. Viha tai viha on päinvastoin kuin sävyisyys tai rauhallisuus. Ahneiden pitäisi sen sijaan olla hyväntekeväisyyttä, ja nöyryys auttaa voittamaan ylpeyden. Laiskuus tai joutilaisuus vastustaa ahkeruutta tai intoa työhön, ja ahneus on raittiuden vastakohta. Kateuden pitäisi tukahduttaa ystävällisyys tai ihailla muiden ihmisten lahjoja ja kykyjä.