Tavut, megatavut ja gigatavut: mitä luvut oikeasti tarkoittavat

Tallennustilan luvut on tehty sekoittamaan. Liittymä myydään megabitteinä sekunnissa, latausikkuna näyttää megatavuja, levyn kyljessä lukee teratavu ja tietokone väittää samasta levystä pienempää lukua. Mikään näistä ei ole väärässä, mutta ne mittaavat asiaa kolmella eri tavalla, eikä kukaan kerro sitä ostohetkellä.

Tavallisin virhepäätelmä on, että joku pettää. Levyvalmistajan epäillään myyneen vajaan levyn ja operaattorin epäillään toimittavan kahdeksasosan luvatusta nopeudesta. Kummassakaan tapauksessa mitään ei ole hävinnyt. Kyse on siitä, että sama määrä dataa voidaan ilmaista kahdella yksiköllä ja kahdella kertoimella, ja arjessa nämä neljä vaihtoehtoa esiintyvät sekaisin.

Tämä artikkeli käy läpi yksiköt niin, että pystyt jatkossa laskemaan itse. Se, kuinka nopean liittymän oikeasti tarvitset, on oma kysymyksensä ja käsitelty artikkelissa nettinopeuden mitoituksesta.

Bitti ja tavu eroavat yhdellä kirjaimella ja kertoimella kahdeksan

Bitti on pienin mahdollinen tiedon yksikkö: valinta kahden vaihtoehdon välillä, nolla tai yksi. Yksi bitti ei kerro juuri mitään, mutta kahdeksan bittiä peräkkäin muodostaa 256 erilaista yhdistelmää. Tämä kahdeksan bitin nippu on tavu, ja siitä tuli tiedon perusyksikkö, koska yhteen tavuun mahtuu esimerkiksi yksi kirjain useimmissa vanhoissa merkistöissä.

Kirjoitusasu on tässä koko juoni. Bitti lyhennetään pienellä kirjaimella b, tavu isolla kirjaimella B. Megabitti on Mbit tai Mb, megatavu on MB. Suomeksi ero on onneksi selvempi kuin monella muulla kielellä, koska sanat bitti ja tavu ovat aidosti eri sanoja.

Miksi juuri kahdeksan? Se on historiallinen valinta, ei luonnonlaki. Varhaisissa koneissa kokeiltiin muitakin ryhmäkokoja, mutta kahdeksan bittiä osoittautui käteväksi, koska siihen mahtui yksi kirjoitusmerkki ja koska se jakautuu tasan kahtia useaan kertaan. Kun kahdeksan vakiintui, siitä tuli myös muistin ja tiedostojen laskennan perusyksikkö, ja kaikki suuremmat yksiköt rakentuvat sen päälle.

Käytännön sääntö: kun näet nopeuden, se on lähes aina bitteinä. Kun näet tiedoston koon, se on lähes aina tavuina. Kahdeksalla jakaminen tai kertominen siirtää lukemaa yksiköstä toiseen. Sadan megabitin sekuntinopeus tarkoittaa parhaimmillaan noin 12,5 megatavua sekunnissa, ja käytännössä hieman vähemmän, koska osa siirretystä datasta on protokollien omaa liikennettä.

Kilo tarkoittaa tuhatta, paitsi kun se tarkoittaa 1024:ää

Tietotekniikassa on kaksi rinnakkaista kerrointa. Kymmenjärjestelmän kertoimet ovat samat kuin muuallakin mittaamisessa: kilo on tuhat, mega on miljoona, giga on tuhat miljoonaa ja tera on tuhat miljardia. Nämä ovat kansainvälisen mittayksikköjärjestelmän etuliitteitä, ja tallennuslaitteiden kapasiteetti ilmoitetaan niillä.

Tietokoneen muistiosoitteet menevät kuitenkin kahden potensseissa, joten alan sisällä vakiintui aikoinaan tapa käyttää samoja etuliitteitä lähimmästä kahden potenssista: 1024 tuhannen sijaan. Ero on pieni yhdellä portaalla mutta kertautuu jokaisella seuraavalla.

Sekaannuksen poistamiseksi on määritelty erilliset binääriset etuliitteet: kibi, mebi, gibi ja tebi, lyhenteinä KiB, MiB, GiB ja TiB. Ne tarkoittavat aina kertointa 1024. Standardi on olemassa ja selvä, mutta se ei ole levinnyt käyttöliittymiin kunnolla, ja siksi ongelma elää yhä.

Taulukon oikea sarake selittää sen, mitä ihmiset kutsuvat kadonneeksi tilaksi. Mitään ei katoa. Sama tavumäärä vain näytetään eri kertoimella, ja mitä isompi yksikkö, sitä isompi ero.

Miksi uusi levy näyttää heti pienemmältä kuin paketissa luki

Kun ostat teratavun levyn, saat tuhat miljardia tavua. Jos käyttöjärjestelmä laskee kapasiteetin kertoimella 1024 mutta merkitsee tuloksen silti lyhenteellä GB, sama levy näyttää noin 931 yksikön kokoiselta. Luku on oikein, merkintä on harhaanjohtava.

Tämä ei ole ainoa syy siihen, että vapaata tilaa on vähemmän kuin odotit. Levyn käyttöönotto vaatii tiedostojärjestelmän, joka varaa oman osuutensa hakemistorakenteille. Uudessa laitteessa käyttöjärjestelmä ja esiasennetut ohjelmat vievät oman osansa, ja monessa laitteessa on lisäksi erillinen palautusosio, jolla laite saadaan tarvittaessa takaisin tehdasasetuksiin. Vasta näiden jälkeen jäljelle jäävä osa näkyy sinulle vapaana tilana.

Käyttöjärjestelmät myös käyttäytyvät eri tavoin. Osa näyttää koot kymmenjärjestelmässä, jolloin luku vastaa paketin lukemaa lähes suoraan. Osa laskee binäärisesti mutta käyttää kymmenjärjestelmän lyhenteitä. Sama levy voi siis näyttää eri kokoiselta kahdessa eri laitteessa, vaikka tavumäärä on identtinen. Jos ero kiinnostaa tarkasti, kannattaa katsoa laitteen ominaisuuksista tavumäärä, koska se on ainoa luku jota ei ole pyöristetty.

Tallennusvälineen tyypillä on merkitystä kestävyyteen ja nopeuteen mutta ei tähän laskutapaan. Erot kiintolevyn ja puolijohdelevyn välillä on käsitelty artikkelissa kiintolevystä ja SSD:stä.

Suuruusluokat, jotka kannattaa osata ulkoa

Tarkkoja lukuja ei tarvitse muistaa. Riittää, että tietää minkä kokoluokan asia on, koska mitoitusvirheet tehdään aina kokonaisella portaalla, ei prosenteilla.

Näistä seuraa yksi hyödyllinen johtopäätös. Kuvat eivät yleensä täytä laitetta, vaikka niitä ensimmäisenä epäillään. Video täyttää, koska yksi minuutti videota vastaa kymmeniä valokuvia. Sama ilmiö näkyy puhelimessa, ja se on eritelty tarkemmin artikkelissa puhelimen tilan loppumisesta.

Suuruusluokan hahmottaminen auttaa myös arvioimaan, milloin jokin tuntuu väärältä. Jos yhden tekstidokumentin koko on kymmeniä megatavuja, siihen on lähes varmasti upotettu kuvia. Jos kuvatiedosto on kymmeniä kertoja tavallista suurempi, kyse on todennäköisesti kameran raakamuodosta tai häviöttömästä tallennuksesta. Poikkeava koko on siis vihje sisällöstä, ei automaattisesti merkki virheestä.

Kokoon vaikuttaa myös tallennusmuoto. Sama kuva vie eri määrän tilaa sen mukaan, onko se tallennettu häviöllisesti vai häviöttömästi, ja tämä valinta on selitetty artikkelissa tiedostomuodoista.

Tallennusnopeus ja siirtonopeus mitataan eri yksiköillä

Nopeuksia on kahdenlaisia, ja ne sekoitetaan keskenään yhtä usein kuin bitti ja tavu. Verkkoyhteyden nopeus ilmoitetaan lähes aina bitteinä sekunnissa: megabittiä sekunnissa tai gigabittiä sekunnissa. Levyn ja muistikortin lukunopeus ilmoitetaan yleensä megatavuina sekunnissa.

Kun lataat tiedostoa, selain tai lataussovellus näyttää nopeuden useimmiten megatavuina sekunnissa. Siksi sadan megabitin liittymällä latausikkuna näyttää parhaimmillaan noin kahtatoista, ei sataa. Tämä on oikein. Jos luku on selvästi pienempi kuin kahdeksasosa liittymän nopeudesta, pullonkaula on jossain muualla, ja mistä sen tunnistaa, on käyty läpi artikkelissa nopeustestin tulkinnasta.

Nopeus ei myöskään ole sama asia kuin viive. Iso tiedosto liikkuu nopealla yhteydellä ripeästi, mutta sivun avautumisen tuntuma riippuu enemmän vasteajasta kuin kaistasta. Nämä ovat eri ominaisuuksia, ja nopea yhteys voi silti tuntua tahmealta.

Näin arvioit siirtoajan päässä

Karkea arvio riittää lähes aina, ja sen saa neljällä askeleella.

1. Katso tiedoston koko ja muunna se megatavuiksi. Gigatavu on tuhat megatavua, joten kolmen gigatavun tiedosto on kolmetuhatta megatavua.
2. Muunna yhteysnopeus samaan yksikköön. Jaa megabitit sekunnissa kahdeksalla, niin saat megatavut sekunnissa. Sata megabittiä sekunnissa on noin 12,5 megatavua sekunnissa.
3. Jaa koko nopeudella. Kolmetuhatta megatavua jaettuna 12,5:llä on noin 240 sekuntia eli neljä minuuttia.
4. Lisää varmuusvara. Todellinen siirto on aina teoreettista hitaampi, koska osa kaistasta menee protokollien omaan liikenteeseen, palvelin voi rajoittaa nopeutta ja kotiverkossa on muutakin liikennettä. Puolitoistakertainen aika on realistinen odotus.

Sama laskutapa toimii toiseen suuntaan. Jos haluat tietää paljonko dataa kuluu, kerro siirtonopeus ajalla. Tämä on käyttökelpoista silloin kun liittymässä on datakatto.

Nyrkkisäännöt tilantarpeen mitoitukseen

Mitoituksessa kannattaa laskea vuoden kertymä, ei nykyhetken tilannetta. Arvioi kuinka monta kuvaa ja minuuttia videota syntyy kuukaudessa, kerro kaksitoista ja lisää käyttöjärjestelmän ja ohjelmien osuus. Pyöristä sitten ylöspäin seuraavaan yleiseen kokoon.

Jätä laitteeseen aina vapaata tilaa. Täysi tallennustila hidastaa laitetta, estää päivitykset ja voi keskeyttää tallennukset kesken kaiken. Käytännön sääntö on jättää vähintään kymmenesosa kapasiteetista vapaaksi.

Muista, että pakkaaminen ei tuo lisää tilaa siellä missä aineisto on jo pakattua. Valokuvat ja videot ovat lähes aina valmiiksi pakattuja, joten niiden pakkaaminen zip-tiedostoksi ei juuri pienennä niitä. Tekstipohjaiset tiedostot sen sijaan kutistuvat huomattavasti.

Varmuuskopio tarvitsee oman tilansa, ja sen tarve on vähintään yhtä suuri kuin varmistettava aineisto. Jos tavoitteena on kolme kopiota, tilaa tarvitaan kolminkertaisesti. Miten kopiot kannattaa hajauttaa, on kuvattu artikkelissa varmuuskopioinnista.

Kun luku ei täsmää, käy nämä läpi järjestyksessä

Ennen kuin epäilet vikaa, tarkista neljä asiaa.

Ensin katso yksikkö. Onko luku bitteinä vai tavuina, eli onko kirjain b vai B. Tämä selittää tilanteet, joissa ero on lähes tasan kahdeksankertainen.

Toiseksi katso kerroin. Jos ero on muutamasta prosentista kymmeneen prosenttiin, kyse on kymmenjärjestelmän ja binäärisen laskutavan erosta, eikä sille tarvitse tehdä mitään.

Kolmanneksi katso mitä laitteessa on jo valmiina. Uuden koneen tai puhelimen kapasiteetista on käytössä käyttöjärjestelmä, esiasennetut ohjelmat ja palautusosio, eikä niitä lasketa erikseen mainoksessa.

Neljänneksi katso mitattavaa kohdetta. Ulkoisen levyn ja muistikortin ilmoitettu nopeus on parhaan tapauksen lukema, ja käytännön nopeus riippuu liitännästä ja tiedostojen koosta. Kummalle käytölle kumpikin sopii, on eritelty artikkelissa ulkoisesta levystä ja muistikortista.

Jos ero ei selity näillä neljällä, kyse voi olla oikeasta viasta. Silloin kannattaa verrata kapasiteettia toisessa laitteessa: jos luku on siellä odotettu, ongelma on ohjelmistossa eikä levyssä.