Valokuitu, kaapelimodeemi vai DSL: näin liittymätekniikat eroavat

Liittymiä myydään yhdellä numerolla. Numero on kuitenkin katto: se kertoo suurimman nopeuden ihanteellisissa oloissa, ei sitä mitä yhteys tekee arki-iltana, kun naapuritkin ovat kotona ja sinä lähetät kokouksessa videokuvaa ulospäin.

Sen ratkaisee tekniikka, jolla yhteys tulee taloon. Se määrää kolme asiaa, joita mainos ei kerro: kuinka monen talouden kesken kapasiteetti jaetaan, kuinka nopeasti liikenne kulkee sinusta poispäin ja kuinka vakaana yhteys pysyy kuormituksessa.

Tässä artikkelissa neljä tekniikkaa käydään läpi niiden fyysisten rajojen kautta. Kysymys siitä, kuinka nopeaa yhteyttä oikeasti tarvitset, on käsitelty erikseen nettinopeuden mitoitusoppaassa, ja mobiiliyhteyden käyttö kiinteän liittymän korvaajana omassa artikkelissaan.

Mistä liittymän katto oikeasti tulee

Jokainen liittymä on signaali jossain väliaineessa: valoa lasikuidussa, sähköä kuparissa tai radioaaltoja ilmassa. Kolme fysiikan rajoitetta selittää melkein kaikki erot tekniikoiden välillä.

Ensimmäinen on käytettävissä oleva taajuuskaista. Mitä leveämpi taajuusalue signaalille on varattu, sitä enemmän dataa siihen mahtuu. Toinen on signaalin ja häiriön suhde: vaimennut signaali kohinan seassa kantaa vähemmän tietoa kuin voimakas ja puhdas signaali. Kolmas on jakaminen. Jos sama johto tai sama radiokanava palvelee montaa taloutta, kapasiteetti jaetaan.

Nämä kolme selittävät myös sen, miksi vanhaa tekniikkaa ei saa nopeaksi ohjelmistopäivityksellä. Kupariparin fysiikkaa ei muuteta sopimuksella.

Sama pätee toiseen suuntaan. Uusi tekniikka ei myöskään korjaa ongelmaa, joka on jossain muualla. Jos asunnon sisällä signaali kulkee vanhan wifin läpi, liittymän vaihtaminen ei näy laitteessa lainkaan. Tekniikkavertailu koskee vain sitä osuutta, joka on operaattorin ja talon välissä.

Valokuitu: valoa lasissa, ja etäisyys lakkaa haittaamasta

Valokuidussa tieto kulkee valopulsseina hiuksenohuessa lasikuidussa. Lasi vaimentaa valoa niin vähän, että normaalit kaupunkietäisyydet keskittimeen eivät käytännössä laske nopeutta. Kuitu ei myöskään ota vastaan sähköisiä häiriöitä, joten pesukone, sähkömoottori tai ukkonen eivät näy yhteydessä samalla tavalla kuin kuparissa.

Kuidun raja ei ole kuidussa vaan sen päissä olevissa laitteissa. Kun päätelaitteet vaihdetaan, sama kuitu kantaa enemmän. Tämä on syy siihen, että kuituliittymän nopeuksia on voitu nostaa vuosien varrella ilman kaivuutöitä.

Käytännön seuraus on, että kuituliittymän nopeus on poikkeuksellisen tasainen. Kun mittaat saman liittymän eri kellonaikoina, tulokset ovat lähellä toisiaan, koska mikään matkan varrella ei vaimene päivän mittaan. Myös viive on tyypillisesti pieni ja tasainen, ja juuri viiveen tasaisuus on se, joka tuntuu videopuhelussa ja pelissä.

Kuitu tulee taloon kahdella tavalla. Kytkentätavassa, jossa jokaisella taloudella on oma kuitupari keskittimelle asti, kapasiteetti on omaa aina operaattorin laitteelle saakka. Passiivisessa optisessa verkossa yksi kuitu jaetaan jakajan avulla alueen talouksien kesken, jolloin haaran kapasiteetti on yhteinen. Käyttäjä ei yleensä näe eroa, mutta ruuhkakäyttäytyminen on erilainen.

Kaapelimodeemi: nopea alaspäin, jaettu kadun kanssa

Kaapelimodeemiyhteys kulkee kaapelitelevisioverkossa. Runko on nykyään kuitua, ja viimeinen matka korttelin jakopisteestä asuntoon kulkee koaksiaalikaapelissa. Sama kaapelihaara palvelee useaa taloutta, ja haaran kapasiteetti on niiden yhteinen.

Verkon taajuusalue on peräisin televisiojakelusta, ja se on jaettu epätasaisesti. Suurin osa taajuuksista on varattu liikenteelle taloon päin, ja ulospäin lähtevälle liikenteelle on varattu kapea alue kaistan matalasta päästä. Tästä seuraa kaapeliyhteyden tunnusmerkki: lataus on nopeaa, lähetys selvästi hitaampaa.

Matala taajuusalue on myös se, johon talon sisäverkon huonot liitokset, hapettuneet liittimet ja kodinkoneiden häiriöt tarttuvat helpoimmin. Jos kaapeliyhteys oireilee, vika on usein juuri lähetyssuunnassa ja usein asunnon omassa antenniverkossa.

Jaettu haara näkyy myös ajassa. Kaapeliyhteyden nopeus on tyypillisesti korkeimmillaan päivällä ja matalimmillaan alkuillasta, kun saman haaran taloudet katsovat suoratoistoa yhtä aikaa. Vaihtelu ei ole vika vaan tekniikan ominaisuus, ja siksi yhden mittauksen perusteella ei kannata tehdä johtopäätöksiä.

DSL: kupariparin etäisyys ratkaisee kaiken

DSL käyttää puhelinverkon kierrettyä kupariparia. Puhe vie siitä vain kapean alueen, ja data ajetaan sen yläpuolisille taajuuksille. Ongelma on, että korkeat taajuudet vaimenevat kuparissa nopeasti. Nopeus riippuu siksi suoraan siitä, kuinka pitkä matka asunnosta on lähimpään keskittimeen tai katujakokaappiin.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että kaksi naapuritaloa voivat saada samasta liittymätuotteesta hyvin erilaisen nopeuden. Lisäksi saman kaapelinipun rinnakkaiset parit häiritsevät toisiaan, ja kosteus vanhoissa jatkoksissa näkyy virheinä ja yhteyden katkeiluna.

DSL-tekniikoista vanhempi on rakenteeltaan voimakkaan epäsymmetrinen, ja uudempi, lyhyille matkoille tarkoitettu versio on nopeampi molempiin suuntiin mutta hyvin herkkä etäisyydelle. Kuparia myös puretaan alueilta, joilla on rakennettu kuituverkko, joten saatavuutta kannattaa kysyä ennen muuttoa eikä muuton jälkeen.

DSL:n hyvä puoli on ennustettavuus. Koska pari on omasi asuntoon asti, naapurin illanvietto ei näy nopeudessa. Huono puoli on, että katto on siellä missä on, eikä sitä nosteta kalliimmalla tuotteella. Jos DSL-yhteys tuntuu hitaalta, ensimmäinen kysymys operaattorille on, mikä on osoitteeseen teknisesti saatavilla oleva enimmäisnopeus.

Radiotie: mobiiliyhteys kiinteän liittymän tilalla

Mobiililiittymässä viimeinen matka kulkee ilmassa. Tukiaseman solun kapasiteetti jaetaan kaikkien solussa olevien käyttäjien kesken, joten nopeus vaihtelee kellonajan mukaan enemmän kuin missään kiinteässä tekniikassa. Myös sijainti vaikuttaa: etäisyys tukiasemaan, maasto ja rakennuksen seinät heikentävät signaalia, ja heikko signaali tarkoittaa hitaampaa yhteyttä. Tarkemmin tämä on selitetty artikkelissa siitä, miten mobiiliverkko toimii.

Nopeimmillaan 5G yltää kiinteiden tekniikoiden tasolle, mutta vaihteluväli on leveä. Mobiililiittymissä on lisäksi yleistä, että asiakkaat jakavat saman julkisen IP-osoitteen operaattoritason osoitteenmuunnoksen takana, mikä estää kotiverkkoon suuntautuvan porttiohjauksen.

Jaettu ja oma kapasiteetti: missä ruuhka syntyy

Yksikään liittymä ei ole täysin oma. Kaikkien tekniikoiden liikenne yhdistyy jossain kohtaa operaattorin verkkoon, ja sielläkin on mitoitus. Ero on siinä, kuinka lähellä sinua jakaminen alkaa.

Taulukon oikea reuna on se, joka näkyy arjessa. Jaetussa tekniikassa ruuhka näkyy nopeuden vaihteluna, DSL:ssä pysyvästi matalampana kattona.

Miksi lähetysnopeus jää latausnopeudesta

Epäsymmetria on suunnitteluvalinta, joka on peräisin ajalta, jolloin kotikäyttäjä pääasiassa haki sisältöä eikä tuottanut sitä. Kun taajuuskaista on rajallinen, sen jakaminen epätasaisesti latauksen hyväksi tuottaa suuremman mainosluvun.

Nyt lähetyssuunta on kuitenkin monessa kodissa se, joka loppuu ensin. Videopuhelun oma kuva, pilvivarmuuskopiointi, etätyöpöytä ja ison tiedoston jakaminen kulkevat kaikki ulospäin. Kun lähetyssuunta täyttyy, seuraukset näkyvät myös latauksessa: kuittaukset ruuhkautuvat, viive kasvaa ja viiveen vaihtelu eli jitter kasvaa sen mukana. Tästä syystä varmuuskopiointi keskellä työpäivää voi tuntua siltä kuin koko yhteys olisi rikki.

Kuitu on ainoa tekniikoista, jossa symmetrinen liittymä on luonteva. Jos teet töitä kotoa, lähetysnopeus kannattaa katsoa sopimuksesta ennen latausnopeutta, ja tarkistaa toteuma nopeustestillä oikein mitattuna.

Taloyhtiön yhteinen liittymä ja oma valinta

Kerrostalossa valinta on usein tehty jo ennen sinua. Taloyhtiö voi hankkia kaikille asunnoille yhteisen laajakaistan, jolloin perusnopeus sisältyy vastikkeeseen ja asukas voi ostaa samalta operaattorilta nopeamman version. Yhteisestä liittymästä päätetään yhtiökokouksessa, ja sopimukset ovat yleensä määräaikaisia, joten operaattoria ei vaihdeta kesken kauden.

Toinen rajoite on kiinteistön sisäverkko eli talon oma kaapelointi. Jos asuntoihin on vedetty vain antennikaapeli, valinta on käytännössä kaapelimodeemi. Parikaapeli mahdollistaa DSL:n tai taloon tuodun kuidun jakamisen huoneistoihin, ja huoneistoon asti tuotu kuitu antaa vapaimmat kädet.

Kysy siis kaksi asiaa ennen kuin vertailet hintoja: mikä verkko asunnon seinässä on, ja onko taloyhtiöllä voimassa oleva yhteinen sopimus. Vuokra-asunnossa vastauksen tietää isännöitsijä tai vuokranantaja. Vasta tämän jälkeen on mielekästä katsoa, mitä operaattorit tarjoavat osoitteeseesi.

Huoneistokohtainen valinta on silti mahdollinen useammin kuin luullaan. Taloyhtiön yhteinen liittymä ei estä ottamasta rinnalle omaa liittymää, esimerkiksi mobiililiittymää, jos yhteinen ei riitä. Kustannus tulee silloin kahteen kertaan, joten se kannattaa laskea ennen tilausta. Omakotitalossa valinta on vapaampi, mutta kuidun saanti voi edellyttää tonttikaivuuta, jonka hinta riippuu kohteesta ja josta operaattori antaa erillisen arvion.

Mitä nopeuslupaus sopimuksessa tarkoittaa

Nopeuslupaus ei ole yksi luku. EU:n avointa internetiä koskeva asetus edellyttää, että kiinteän liittymän sopimuksessa kerrotaan vähimmäisnopeus, tavanomaisesti saatavilla oleva nopeus, enimmäisnopeus ja mainostettu nopeus, molempiin suuntiin. Mobiililiittymässä ilmoitetaan arvioitu enimmäisnopeus. Merkittävä ja jatkuva poikkeama sovitusta on suorituskyvyn virhe, johon kuluttajalla on oikeussuojakeinoja.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että sopimuksen vähimmäisnopeus on se luku, jolla on merkitystä riitatilanteessa. Mainoksen "jopa" ei ole lupaus.

Ennen tilausta kannattaa käydä läpi viisi kysymystä.

1. Mikä tekniikka osoitteeseen on saatavilla? Tämä rajaa vaihtoehdot ennen kuin yksikään hinta on merkityksellinen.
2. Mikä on sopimuksen vähimmäisnopeus, ei mainosnopeus? Pyydä luku molempiin suuntiin ja kirjallisena.
3. Mikä on lähetysnopeus? Jos kotona tehdään etätöitä tai varmuuskopioidaan pilveen, tämä ratkaisee enemmän kuin latausnopeus.
4. Onko sopimus määräaikainen ja mitä siirto maksaa? Muutto kesken määräajan on tavallisin ikävä yllätys.
5. Riittääkö tekniikka myös kotiverkon läpi? Nopein liittymä ei näy laitteessa, jos wifi on pullonkaula. Tarvittavan nopeuden voi arvioida mitoituslaskurilla.

Jos vastaukset kohtiin 1 ja 2 ovat kunnossa, loput on hintavertailua. Jos ne eivät ole, halvinkaan liittymä ei ole halpa.