Wifi-kanavat ja häiriöt: näin löydät vapaan kanavan kotona

Kerrostaloasunnossa wifi toimii aamulla moitteettomasti ja iltakahdeksalta tahmeasti. Reititin on sama, liittymä on sama, etäisyys on sama. Muuttunut asia on se, kuinka moni muu lähettää samaan aikaan samalla taajuudella.

Tavallinen käsitys menee tässä pieleen siinä, että ruuhkaa etsitään nopeusmittarilla. Nopeusmittaus näyttää suurimman määrän dataa, jonka yhteys sai läpi hetkessä. Ruuhkainen kanava ei kuitenkaan pienennä sitä lukua ensimmäisenä. Se pidentää odotusaikaa, ja odotusaika näkyy videopuhelun katkoina, pelin nykimisenä ja sivujen viipeenä ennen kuin se näkyy mitatuissa megabiteissä.

Tässä artikkelissa käsitellään kanavien päällekkäisyys, kanavaleveyden vaikutus, muut häiriölähteet kuin naapurin wifi, tutkakanavat sekä käytännön mittaus ja asetuksen muuttaminen. Taajuusalueiden väliset erot on käsitelty erikseen artikkelissa wifi-taajuudet selitettynä, ja jos yhteys katkeaa kokonaan, ongelma on todennäköisesti muu kuin kanava.

Kanava on jaettu tila, ei oma putki

Wifi-laitteet käyttävät menettelyä, jossa lähettäjä kuuntelee ensin. Jos kanava on vapaa, laite lähettää. Jos kanava on varattu, laite odottaa satunnaisen ajan ja yrittää uudelleen. Menetelmä on yksinkertainen ja toimiva, mutta siitä seuraa kaksi asiaa, jotka selittävät suurimman osan kotiverkon ruuhkaoireista.

Ensimmäinen on se, että kaikki samalla kanavalla kuuluvat lähettäjät jakavat saman ajan. Naapurin reititin ei ole erillinen verkko sinun kannaltasi vaan kilpailija samasta lähetysvuorosta. Sillä ei ole väliä, ettet pääse hänen verkkoonsa. Radio kuulee sen silti.

Toinen on se, että hidas laite vie suhteettoman paljon aikaa. Kaukana oleva puhelin, joka lähettää heikolla modulaatiolla, tarvitsee saman datamäärän siirtämiseen monin verroin enemmän lähetysaikaa kuin lähellä oleva kannettava. Se aika on pois kaikilta muilta. Yksi huono yhteys hidastaa siis koko verkkoa, ei vain itseään.

Wifin ruuhka ei ole kapeampi putki vaan pidempi jono. Siksi oireet alkavat viiveestä, eivät nopeudesta.

Kolmas ilmiö on niin sanottu piilotettu asema. Kaksi laitetta voi olla niin kaukana toisistaan, että ne eivät kuule toisiaan, vaikka molemmat kuuluvat reitittimelle. Silloin kuunteleminen ei auta: molemmat lähettävät samaan aikaan ja lähetykset tuhoutuvat. Tämä on yleistä isoissa asunnoissa, joissa laitteita on tukiaseman eri puolilla.

Miksi ruuhka näkyy viiveessä ennen nopeutta

Kun kanava on puoliksi käytössä, oma lähetys menee edelleen läpi täydellä nopeudella. Se vain lähtee myöhemmin. Yhden paketin osalta viive on olematon, mutta videopuhelu lähettää kymmeniä paketteja sekunnissa, ja jokainen niistä odottaa eri ajan.

Tästä syntyy viiveen vaihtelu, joka on videopuhelun kannalta pahempi ongelma kuin viive itsessään. Puhelusovellus joutuu puskuroimaan enemmän tai hyppäämään yli, ja lopputulos kuuluu robottimaisena äänenä. Sama ilmiö selittää, miksi pelaaminen tuntuu huonolta vaikka nopeustesti näyttää hyvältä. Tämän eron mittaamiseen kannattaa lukea, miten nopeustestin tuloksia tulkitaan.

Vasta kun kanava on lähes koko ajan varattu, myös läpimeno alkaa laskea. Silloin tilanne on jo pitkään tuntunut huonolta.

2,4 GHz:llä kanavat menevät päällekkäin

2,4 GHz:n alueella kanavia on Euroopassa kolmetoista, mutta ne eivät ole erillisiä. Kanavanumero kertoo vain keskitaajuuden, ja peräkkäisten kanavien keskitaajuudet ovat 5 MHz:n välein. Yksi wifi-kanava on kuitenkin 20 MHz leveä. Siitä seuraa, että vierekkäiset kanavanumerot ovat käytännössä sama kanava.

Yleisin ohje on käyttää kanavia 1, 6 ja 11. Ne eivät mene päällekkäin ja niiden väliin jää vielä hieman marginaalia. Euroopassa myös yhdistelmä 1, 5, 9 ja 13 mahtuu kaistalle, jolloin rinnakkaisia kanavia saadaan neljä, mutta marginaali häviää ja yhdistelmä toimii vain jos kaikki alueen verkot noudattavat samaa jakoa. Kotona sitä ei voi olettaa, joten kolmen kanavan jako on turvallisempi.

Kaikkein huonoin valinta on kanava, joka on kahden käytetyn kanavan välissä. Silloin verkkosi häiritsee molempia ja molemmat häiritsevät sitä.

Kanavaleveys on vaihtokauppa

Kanavaleveys kertoo, kuinka suuren siivun taajuuskaistasta yhteys ottaa käyttöönsä. Leveämpi kanava siirtää enemmän dataa, mutta se kerää mukaansa myös enemmän häiriötä ja vie enemmän tilaa muilta.

Käytännön suositus on selkeä. Pidä 2,4 GHz aina 20 MHz:ssä. Siellä 40 MHz:n kanava valtaa lähes koko kaistan, häiritsee kaikkia naapureita ja tuottaa harvoin luvattua hyötyä, koska alue on jo valmiiksi ruuhkainen. 5 GHz:llä 80 MHz on useimmissa kodeissa oikea valinta, ja 160 MHz kannattaa ottaa käyttöön vain jos tukiasema on samassa huoneessa.

Muut häiriölähteet kuin naapurin wifi

2,4 GHz on jaettu monen muunkin tekniikan kanssa, koska kyseessä on maailmanlaajuisesti luvasta vapaa teollisuus-, tiede- ja lääketieteen taajuusalue. Merkittävimmät lähteet kotona ovat nämä.

Mikroaaltouuni. Uuni toimii samalla alueella ja vuotaa aina hieman. Häiriö keskittyy kaistan keskivaiheille ja on voimakas mutta lyhytkestoinen. Tunnistat sen siitä, että ongelma alkaa ja loppuu ruoanlämmityksen mukana.

Bluetooth ja älykotilaitteet. Bluetooth hyppii taajuudelta toiselle ja väistää käytössä olevia kanavia, joten yksittäinen kuuloke ei yleensä haittaa. Sen sijaan tiheä älykotiverkko, jossa on kymmeniä antureita, käyttää samaa aluetta jatkuvasti.

Langattomat kamerat ja äänensiirtolaitteet. Osa halvoista valvontakameroista ja langattomista kaiuttimista lähettää 2,4 GHz:llä lähes taukoamatta. Ne ovat pahin yksittäinen häiriölähde, koska ne eivät noudata wifin vuorottelusääntöjä.

Huonosti suojatut kaapelit ja liitännät. Nopeat USB-liitännät ja niihin kytketyt kovalevykotelot voivat säteillä kohinaa juuri 2,4 GHz:n alueella. Jos reititin on kiinni työpöydän telakassa, siirrä se metrin päähän ja mittaa uudelleen.

Kannattaa huomata, että Suomessa ja muualla Euroopassa käytetyt langattomat kotipuhelimet toimivat matalammalla taajuudella eivätkä siis häiritse wifiä. Tämä on yleinen, mutta virheellinen selitys.

Tutkakanavat ja automaattinen kanavanvaihto

5 GHz:n alue on jaettu Suomessa osiin, joilla on eri säännöt. Alimmat kanavat on tarkoitettu sisäkäyttöön eivätkä ne vaadi erityistoimia. Suuremmalla osalla aluetta on kuitenkin velvoite väistää tutkaa: tukiaseman on kuunneltava kanavaa ennen käyttöönottoa ja siirryttävä pois, jos se havaitsee tutkasignaalin.

Käytännössä tästä seuraa kolme asiaa. Kanavan käyttöönotto kestää hetken, koska tukiasema kuuntelee ensin. Verkko voi kadota näkyvistä ilman varoitusta, jos tutkaa havaitaan. Ja väärä havainto on mahdollinen: joskus tukiasema vaihtaa kanavaa vaikka mitään tutkaa ei ole ollut.

Ilmiö on yleisempi lentokenttien, satamien ja säätutkien läheisyydessä. Jos yhteys katkeaa muutamaksi kymmeneksi sekunniksi silloin tällöin ja verkko palaa itsestään, tutkaväistö on todennäköinen syy. Muut katkeilun syyt käydään läpi artikkelissa wifi katkeilee jatkuvasti.

Automaattinen kanavanvalinta on useimmissa reitittimissä oletus, mutta moni laite tekee valinnan vain käynnistyessään. Siksi reitittimen uudelleenkäynnistys voi auttaa ruuhkatilanteessa aidosti: se pakottaa uuden kanavaskannauksen. Vaikutus ei kuitenkaan kestä, jos naapurusto muuttuu jatkuvasti.

Näin mittaat tilanteen

Mittaa ennen kuin muutat mitään. Muuten et tiedä, auttoiko muutos.

1. Valitse kaksi mittauspistettä. Yksi lähellä reititintä ja yksi siinä paikassa, jossa ongelma tuntuu.
2. Skannaa ympäristö. Android-puhelimeen on saatavilla kanavien mittaussovelluksia. Windowsissa komento netsh wlan show networks mode=bssid listaa näkyvät verkot, kanavat ja signaalitasot. Macissa langattoman verkon diagnostiikkatyökalussa on skannaustoiminto. Useimmissa reitittimissä on myös oma kanavaskannaus hallintasivulla.
3. Kirjaa kolme asiaa jokaisesta mittauspisteestä: oman verkon signaalitaso, oma kanava ja se, montako muuta verkkoa on samalla tai viereisellä kanavalla.
4. Mittaa viive, älä vain nopeutta. Toistuva ping-mittaus reitittimeen kertoo ruuhkasta enemmän kuin nopeustesti. Jos vasteajat heittelevät rajusti, kanava on ruuhkainen.
5. Toista mittaus ruuhka-aikaan. Illalla saatu tulos on se, joka merkitsee.

Signaalitaso ilmoitetaan negatiivisina desibeleinä, ja nollaa lähempi luku on parempi. Verkkosuunnittelussa käytetään yleisesti nyrkkisääntöä, jonka mukaan videopuhelu vaatii selvästi vahvemman signaalin kuin pelkkä selailu, ja kaikkein heikoimmilla tasoilla yhteys muodostuu mutta ei toimi kunnolla. Tarkat rajat vaihtelevat laitteen ja lähteen mukaan, joten lukua kannattaa käyttää vertailuun paikkojen välillä eikä absoluuttisena arvosanana.

Näin vaihdat kanavan ja mitä sen jälkeen tarkistat

Kun tiedät lähtötilanteen, muutos on nopea tehdä. Asetukset löytyvät reitittimen hallintasivulta langattoman verkon kohdalta, ja jos et pääse sinne, katso ohjeet artikkelista reititin selitettynä.

1. Aseta 2,4 GHz:n kanavaleveydeksi 20 MHz. Tämä on yksittäisistä muutoksista useimmiten hyödyllisin.
2. Valitse 2,4 GHz:lle kanava 1, 6 tai 11 sen mukaan, mikä niistä on skannauksessa tyhjin. Älä valitse väliarvoa.
3. Jätä 5 GHz automaattiselle valinnalle ensimmäisellä kerralla ja aseta kanavaleveydeksi 80 MHz.
4. Tallenna ja odota, kunnes laitteet ovat liittyneet uudelleen. Osa laitteista tarvitsee wifin katkaisun ja uudelleenkytkennän.
5. Mittaa samoissa pisteissä uudelleen ja mieluiten samaan vuorokaudenaikaan kuin ensimmäisellä kerralla.
6. Jos mikään ei muuttunut, palauta asetukset automaattiseksi. Silloin syy on muualla: signaalin voimakkuudessa, päätelaitteessa, liittymässä tai palvelussa.

Muutamaa asiaa ei kannata tehdä. Älä piilota verkkonimeä ruuhkan takia, koska se ei vähennä liikennettä ja hankaloittaa laitteiden liittymistä. Piilotus ei myöskään ole turvatoimi: suojan tekevät WPA3-salaus ja riittävän pitkä salasana, ei nimen näkyvyys. Älä myöskään nosta lähetystehoa maksimiin, jos asetus on olemassa. Suurempi teho ei tee vastaanotosta parempaa päätelaitteessa, jonka oma teho ei kasva, ja se levittää häiriön laajemmalle.

Jos kanavan vaihto ei auta ja verkko on hidas kaikkialla, seuraava askel on käydä läpi wifin hitauden syyketju järjestyksessä. Kanava on vain yksi kohta siinä ketjussa, ja usein se ei ole se ratkaiseva.